lauantai 11. helmikuuta 2017

KUN TUULI KÄY HÄNEN YLITSENSÄ, EI HÄNTÄ ENÄÄ OLE

Tämä aurinkoinen pakkasviikko kääntyi yllättäen suru-uutisten viikoksi. Mietin pitkään, jaanko sydämeni raskauden tänne blogiin, mutta haluan ennen kaikkea omistaa tämän kirjoituksen tiistaina liikenneonnettomuudessa menehtyneen serkkuni muistolle. 

Oli tammikuu 1973, kun enoni perheeseen syntyi esikoistytär. Olin silloin 11-vuotias ja pääsin äidin mukana katsomaan pientä serkkuani Jyväskylän keskussairaalaan. Muistan vielä, miten pikkuinen käärö tuhisi kopassaan.
Joitakin aikoja myöhemmin, vauvan ja äidin kotiuduttua, veimme rotinoita uuden perheenjäsenen kunniaksi. Kolmen aikuisen ihmisen, enoni ja hänen vaimonsa sekä heidän kanssaan asuvan mummoni kotiin tuli vauvan myötä iloa ja uudenlaista elämää. Karjalainen mummoni sai syliinsä liekuteltavaa, uusi perheenjäsen sai uskollisen esirukoilijan ja paljon rakkautta. Varsinkin viime vuosina havahduin siihen, että serkullani oli aivan samanlaiset silmät ja samanlainen katse kuin mummollamme: sellaiset tuikkivat, pyöreät, iloisenruskeat silmät. Kun katsoin serkkuani silmiin tuntui kuin mummoni minua katsoisi ja sen sanoinkin hänelle usein.

Siellä mummolassa sain myös ensimmäistä kertaa pitää pientä vauvaserkkuani sylissä. Ujona tyttönä kuiskutin äidin korvaan, että saisinkohan pidellä vauvaa ja äiti sitten pyysi asiaa puolestani. Mikä ilo, että vauva laskettiin varovasti käsivarsilleni ja pidin häntä kuin arvokasta porsliinia. Tämän kaiken olen kirjoittanut käyntimme jälkeen myös päiväkirjaani, joten kyse on ollut todella hienosta ja erityislaatuisesta hetkestä.

Keskiviikkona saimme niin surullisen ja koskettavan tiedon: samainen serkkuni oli menehtynyt auto-onnettomuudessa. Toki olin huomioinut tiedotusvälineistä tiistaina tulleen uutisen, mutta kun saimme kuulla, että omaisemme on menehtynyt tuossa kolarissa, onnettomuus sai aivan toisenlaisen, murskaavan ja surullisen painoarvon.
Vasta viikonloppuna serkkuni oli ajellut Etelä-Suomessa kummilapsensa luona ja päivittänyt kahta päivää ennen kuolemaansa facebookiin iloiset terveiset reissultaan. Olipa vielä kommentoinut, että matkanteko onnistui hyvin, vaikka Joutsan seudulla oli pitänyt pysähtyä vähäksi aikaa liikenneonnettomuuden takia ja lisännyt vielä huolensa, että toivottavasti kukaan ei loukkaantunut vakavasti.

Serkkuni ehti juuri täyttää 44 vuotta. Olemme täynnä kysymyksiä. Tuntuu siltä, että elämä katkesi aivan keskeneräisenä. Ja silti haluan lohduttautua, ettei Jumala tee virheitä, vaikka meistä nyt tuntuisikin siltä. Mielessäni on pyörinyt Raamatunkohta psalmista 139:
" Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut." 


Minua lohduttaa, että serkkuni pääsi taivaallisen Isän luokse. Hän oli ja lähti täältä uskossa Jeesukseen Kristukseen. Me vielä jatkamme elämänmatkaamme, hän on perillä ja turvassa.

Elämme jälleennäkemisen toivossa!


30 kommenttia:

  1. Niin kaunis muistokirjoitus!
    Voimia suureen suruun ♥

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suureen suruunne! Emme aina ymmärrä näitä yht`äkkisiä ja liian aikaisia lähtöjä.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanotto ja voimia suureen suruunne ♥

    VastaaPoista
  4. Elämä ei aina kerro tulevaa.
    Lämmin osanotto suruunne, toivon jaksamista Teille!

    VastaaPoista
  5. Tällaiset uutiset tekevät sanattomaksi. Voimia suureen suruunne!

    VastaaPoista
  6. Otan osaa suruunne! Elämä on arvaamatonta...mutta onneksi hän oli uskossa...miten paljon suurempi suru olisikaan, jos ei olisi saanut uskossa kuolla...

    VastaaPoista
  7. Osanottoni suureen suruunne.Kirjoitit niin kauniisti.

    VastaaPoista
  8. Ei enää täällä - Hän on noussut ylös.
    Lämmin osanottoni.

    VastaaPoista
  9. Voi, miten kauniisti kerroit muistojasi serkkuusi liittyen. Voimia ja osanotto suruusi. Jälleennäkemisen toivo lohduttaa.

    VastaaPoista
  10. Kaunis ja koskettava kirjoitus. Lämmin osanottoni suureen suruusi ♥

    VastaaPoista
  11. Osanottoni ja jaxuhali <3 Kauniit muistot, kauniit kuvat ja kauniit sanat <3 Elämä jatkuu ikuisuudessa, Jumalan sylissä.

    VastaaPoista
  12. Hei!Tieto serkkunne menehtymisestä tuli järkytyksenä,hän oli läheinen ja rakas ystävä.Ja meidän pojalle tärkeä rakas kummitäti.Meillä oli niin kiva yhteinen viime viikonloppu ja nyt hän on poissa...on paljon kysymyksiä ilmassa...ikävä jää pitkäksi aikaa.Ihanan kauniin muistokirjoituksen olit kirjoittanut.Voimia kaikille läheisille ja ystäville.Nuori elämä päättyi traagisen ennenaikaisesti.Asian hyväksyminen tuleee viemään aikaa.Kaipaus jää ja ikävä on!Kauniit muistot säilyvät.Serkkullanne oli kultainen sydän!!!

    VastaaPoista
  13. Voi mitä surua, osanottoni. Voimia sinulle ja läheisillesi ❤

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanottoni.
    Hän on jo voittajana perillä.

    VastaaPoista
  15. Lämmin kiitos Teille kaikista kauniista sanoista ja myötäelämisestä! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  16. Lämmin osanottoni Piipe!
    Muistelin serkkuasi kauniisti!

    VastaaPoista
  17. Lämmin osanottoni. Elämä kaikessa käsittämättömyydessään ravistaa tällaisen tragedian äärellä. Niin koskettavasti ja kauniisti muistelit serkkuasi. Muistot jäävät vaikka hän lähtikin edeltä enkeliksi. Toivon teille voimia suuressa surussanne. ♥

    VastaaPoista
  18. Lämmin osanottoni. Voimia suruunne.

    VastaaPoista
  19. Oli kaunis ja muistorikas tämä kirjoituksesi hänestä. Kysymyksiä taphtuneen tiimoilta mielessä pyörii, mutta tuo kirjoittamasi psalmin kohta on tähän tilanteeseen hyvin lohdullinen. Olette varmasti monen rukouksissa näinä aikoina!

    VastaaPoista
  20. Lämmin osanottoni ja voimia isoon suruunne. Kirjoitit serkkusi muistolle kauniin kirjoituksen.

    VastaaPoista
  21. Osanotto suruusi. Ihanaa on tuo jälleennäkemisen toivo.

    VastaaPoista
  22. Ei pieni ihminen voi ymmärtää, miksi joku otetaan täältä pois kesken kaiken. Mutta lohduttaa, kun jaksaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Lämmin osanotto suruunne! <3

    VastaaPoista
  23. Kiitän lämpimästi kauniista sanoistanne ja kaikesta myötätunnosta! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  24. Voi ei...kovasti voimia. Jäin miettimään tuota otsikkoa...mistä tuo on niin tuttu lausahdus...en saa vaan mieleeni nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! <3
      Otsikon teksti on Psalmista 103. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin serkkuni äkillistä poismenoa. En oikein vieläkään ymmärrä tapahtunutta.

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!