lauantai 29. lokakuuta 2016

KAAMOSMASENNUKSEN TORJUNTAPÄIVÄ

On taas se aika vuodesta, kun tuntuu, että voimani valuvat jonnekin tämän pimeän ajan myötä. Onneksi eilen sain todellista mielenpiristystä, kun matkasin kaupunkiin. Olin sopinut treffit blogi- ja postcrossingtuttavani Ritan kanssa ja koska molemmat pidämme museoista,  suunnistimme ensin Keski-Suomen käsityömuseolle, jonne on perjantaisin vapaa pääsy. Siellä on aina ihan mahtavia vaihtuvia näyttelyitä ja tällä kertaa  esillä oli niin posliinimaalaus- ja  mosaiikkitaidetta sekä teatteripukunäyttely Unelmien kuteita.

Ensin kävimme tutustumassa Soile Aartialan, Mirja Komusaaren, Tuula Laurilan ja Maija Ojastin Sievästi siveltimellä -näyttelyyn. Vitriineissä ja hyllyillä oli toinen toistaan upeampia, suorastaan henkeä salpaavia posliinimaalauksia.Perinteiseksi maalaustekniikan tekee se, että juuret johtavat aina 1700-lvulle ja Meissenin kaupunkiin Saksaan.  Meissenin posliinihan on maailmankuulua.






Nämä pikkuriikkiset astiastot olivat niin söpöjä! Kahvikannu oli n. parin sentin korkuinen ja kupposet sitä pienempiä. Miten ne on ollenkaan saatu maalattua?




Seuraava näyttelyosasto kutsui teatteripukujen ihmeelliseen maailmaan:
Kuningattaren puku näytelmästä Kaksi kuningatarta. Emmi Jurkka käytti roolipukua vuonna -75 ja tyttärensä Vappu vuonna -93.



 
Oi joi! Vetolaatikot paljastivat hauskoja yllätyksiä: Ansa Ikosen Filmstar's maskaran ja piippausraudan, Ella Erosen make up-tarvikkeet sekä mm. Tauno Palon käyttämän pistoolin elokuvassa Rosvo-Roope.



Monenlaista "monoakin" löytyi!

Näyttely jatkui vielä yläkerrassa eri aikausien pukujen esittelyllä.
Onneksi meiltä naisilta ei enää vaadita korsetin käyttöä lisätäksemme viehättävyyttä vastakkaisen sukupuolen silmissä!





Jos aikaa ja leikkimieltä olisi ollut enemmän, olisi vielä ollut mahdollisuus pukeutua itsekin roolivaatteisiin ja peilailla muuttunutta olemustaa  kultakehyksisestä peilistä. Tämän kokeuksen jätimme kuitenkin väliin ja siirryimme takaisin alakertaan, jossa ikkunanäyttelynä oli esillä
  Maria Kuparin mosaiikkitaidetta. Taiteilija on tallettanut mm. perheenjäsenensä mosaiikkiin (kohteet 1 -3) ja marsalkka Mannerheim on päässyt heidän seuraansa. Tämänkaltainen taide vaatii todella hyvää hahmotuskykyä ja sommittelutaitoa, joten ei liene ihan jokamiehen hommaa.  Arvatenkin myytävän olleet taideteokset eivät myöskään ole jokapojan tai -tytön kukkarolle sopivia, mutta upeita ne joka tapauksessa olivat!                                                                                                        






Ja koska oltiin treffeillä, ne on aina kiva päättää jutusteluhetkeen kahvikupposen ääressä. Niinpä suunnistimme Cafe Miriam'siin Jyväskylän keskustaan.
 Keskieurooppalaiseen tyyliin tilasimme leivokset ja kahvit tiskiltä ja hetken kuluttua ne tarjoiltiin kauniisti pöytään. Aluksi oli vaan vaikeaa valita, mitä herkkuja maisteltaisiin...
 ... ja lopulta päädyimme  porkkanakakkuun ja mustaherukka-kinuskileivokseen. Kuvauksen jälkeen puolitimme leivokset, että molemmat saivat maistella kahta makeaista herkkua. Juttua ja meitä yhdistäviä asioita löytyi lopulta niin paljon, että melkein tuli kiire kotiinpäin lähtevän bussin kyytiin. Harmaa päivä kääntyi siis lopulta värikkääksi ja erityisen mieltä piristäväksi. Kiitos, Rita! Tämä otetaan joskus uusiksi!





tiistai 25. lokakuuta 2016

KORTTIKAUPPIAS

Parin kuukauden päästä ollaan jo joulupäivässä. Syksy on mennyt niin nopeasti, päivä vilahtaa kuin huomaamatta iltaan.

Ihan pikkuisen pääsin joulun tunnelmiin jo viime viikolla, kun reipas naapurin poika soitti ovikelloa ja kysyi, kiinnostaako joulukorttien osto. No, totta kai ja ihan kannatuksen vuoksi, vaikka minulla onkin jemmassa melkoinen määrä omatekoisia ja ostettuja joulukortteja! Nuorukainen hankkii omilla rahoillaan kortteja tukusta ja myy ne eteenpäin pienellä voitolla. Minusta oma  aktiivisuus ja yritteliäisyys on aina kunnioitettavaa. Samallahan sitä oppii, että rahan eteen on tehtävä töitä.



Kauppiaan repusta löytyi myös taiteellisen sisaren piirtämiä kortteja. Ne olivat niin hellyttäviä, että ostin niitäkin muutaman kappaleen.

                                                      
Nyt sitten jään odottelemaan joulupostimerkkien ilmestymistä...

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

HALLAN AAMUYÖN TANSSI PATIOLLA

Eilen puoliso vielä halusi lämmittää ulkosaunan. Kun kävin lisäämässä puita kiukaaseen, huomasin ihmeekseni ja ilokseni saunan patiolla hallan tekemää taidetta. Hain pikapikaa kamerani ja ikuistin uskomattoman kauniit hallan tanssiaskeleet.

Kauempaa katsottuna kuviot näyttivät ihan venäläiseltä kirjailulta, lähempää tarkasteltuna löysin vaikka millaisia mielikuvitusmaisia merkkejä aivan kuin niitä joskus löytää myös taivaan pilvistä. Minusta tämä luonnontaide on superhienoa, tosin vain ohikiitävää ja lyhytaikaista. Tänään jäistä kirjailua ei enää ollut.