sunnuntai 9. lokakuuta 2016

LÄHIRUOKAA

Aamulla kipaisimme puolison kanssa metsään suppilovahveroita etsimään. Erilaisia sieniä oli runsaasti, mutta suppilovahveroiden löytämiseen meni aikaa. Metsän hiljaisuudessa, kuulaassa syysilmassa oli ihanaa olla. Yhden lintumetsästäjän tapasimme ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan. Hirvikin näkyi kulkeneen ennen meitä samoissa maastoissa tuoreista jätöksistä päätellen. Ja kun oikein tarkkaan katsoi, pystyi näkemään myös sorkkien painallukset pehmeällä sammalmatolla. Pakkasyöt ovat onneksi tainnuttaneet hirvikärpäset, joten niistä ei ole enää suurempaa riesaa. Onneksi emme myöskään törmänneet täälläpäin liikkuneeseen karhuun, josta on ollut muutama viikko sitten näköhavaintojakin.

Metsäretki ei ollut turha: lopulta löysimme puoli kassillista suppilovahveroita. Sienisiivoilun jälkeen valmistui erinomainen kastike oman maan perunoiden ja porkkanoiden  kyytipojaksi. Tämä se on tuoretta lähiruokaa, jos mikä!







Roskat ja sienten mukana tullut salamatkustaja palautuivat takaisin luontoon, vatsa sen sijaan kiitti erinomaisesta ruuasta.

PS: Näin jättimäisiä hämppiksiä ei täällä onneksi löydy. Kameran suurennus tekee salamatkustajasta aika häijynnäköisen. :)

Eläköön suomalainen jokamiehenoikeus!

22 kommenttia:

  1. Minäkin arvostan suuresti lähiruokaa. Kastike näyttää tosi herkulliselta. Salamatkustaja sen sijaan näyttää melko karmealta otukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähiruokaa pitää suosia ja onhan se ihan mahtavaa, että sieniä voi ja saa kerätä aivan ilmaiseksi. Eilen meillä siis syötiin tosi edullinen lounas.

      Poista
  2. Voi ihanuus, mitä kastiketta. Oman maan perunat, porkkanat ja sienikastike - ruokien aatelia.
    Ja metsänantia tuo salamatkustajakin, vaikkei siitä ruuaksi ole :)
    Tässähän tulee ihan nälkä, kun näitä kuvia katselee.
    Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kastike oli erinomaista; kiitos siitä kuuluu innokkaalle ruuanlaittaja -puolisolleni. En yleensä santsaa toista annos, mutta nyt oli ihan pakko herkutella oikein kunnolla.
      Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

      Poista
  3. Mmm, hyvän näköistä! Meilläpäin on liikkunut villisikoja, vähän pelottaa niihin törmääminen. Mutta juuri koskaan ei metsässä näy mitään eläimiä, kun koiran kanssa siellä kuljemme. Kai mekin ollaan pelottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villisikoja! Huh! Ne taitavatkin olla aika aggressiivisia, joten hyvä, että menet metsään koiran kanssa. Onneksi mekään emme törmänneet siihen hirveen,joka oli ollut paikalla ennen meitä. Eikä varsinkaan siihen karhuun. Yksin en nyt taitaisi arvata mennä tuonne metsikköön.

      Poista
  4. Suppiloita, niistä saa vaikka mitä hyvää, nam! Meilläkin on taas, tuo mies ei malta olla poimimatta ja huomenna sitten juusto-sienikeittoa. Karpalosuolle pitäisi lähteä vielä kerran.
    Eläköön lähiruoka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin: eläköön lähiruoka ja puhdas ympäristö, joissa voi ja saa kerätä sieniä ja marjoja. Puolisonikin on erittäin innostunut sienestäjä, minä enemmän marjastan.
      Mukavaa karpalonhakureissua!

      Poista
  5. On herkullisen näköistä kastiketta, nam!
    Onneksi nuo hämyt liikkuvat, etteivät joudu paistetuksi:)

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja maistui myös herkulliselta!
      Kyllä sienten siivoamisessa menee aikansa ja samalla paljastuvat myös salamatkustajat.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Hyvää oli, joten todellakin nam, nam! :)

      Poista
  7. Meilläkin oli tänään kaunis päivä ja kävimme karpalosuolla. Saalis oli tosi pieni, siellä oli jäljistä päätellen käynyt mua ennen jalkapallojoukkue... Mies tähtäili suota vain kameran linssin läpi. Silti kiva reissu, pakkasen puremia puolukoitakin syötiin kourakaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karpalot ovat kaikesta päätellen haluttua saalista.
      Itse en ole niitä juurikaan käynyt keräämässä, mutta eilen napsin puolukoita suuhuni (myös kourakaupalla). Niitä on edelleen aika paljon, kauniita ovat ja pyöristyneet entisestään.


      Poista
  8. Vielläkö niitä suppiksia on ettei pakkanen niitä jäädyttänyt Mekin käytiin aikasemmin syksyllä hyviä ne kyllä on, tykkään niistä todella paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä sai etsiskellä ja osa näkyi menneen jo vahaksi, mutta hyvän saaliin silti saimme. Kannatti lähteä sieniretkelle. :)

      Poista
  9. Meidänkin piti eilen mennä sieneen, mutta tuli este...harmitti..:) Irmalle kertoisin, että suppiloita on niin kaunan, kuin lumi tulee päälle eikä niitä enää löydä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: suppilovahveroita voi löytää vielä pitkäänkin. Mekin olemme joskus keränneet niitä vielä marraskuussa.

      Poista
  10. Näyttää tosi herkulliselle!

    VastaaPoista
  11. Hei, en ollutkaan ehtinyt pitkiin aikoihin blogiasi lukemaan. Nyt ehdin ja mitä kummaa!!?? Meillähän on ollut samantapaisia puuhia ja kokkailuja! Sinä ehdit ensin, mutta tulin hyvänä kakkosena :) Metsä antaa meille suomalaisille niin paljon!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!