lauantai 29. lokakuuta 2016

KAAMOSMASENNUKSEN TORJUNTAPÄIVÄ

On taas se aika vuodesta, kun tuntuu, että voimani valuvat jonnekin tämän pimeän ajan myötä. Onneksi eilen sain todellista mielenpiristystä, kun matkasin kaupunkiin. Olin sopinut treffit blogi- ja postcrossingtuttavani Ritan kanssa ja koska molemmat pidämme museoista,  suunnistimme ensin Keski-Suomen käsityömuseolle, jonne on perjantaisin vapaa pääsy. Siellä on aina ihan mahtavia vaihtuvia näyttelyitä ja tällä kertaa  esillä oli niin posliinimaalaus- ja  mosaiikkitaidetta sekä teatteripukunäyttely Unelmien kuteita.

Ensin kävimme tutustumassa Soile Aartialan, Mirja Komusaaren, Tuula Laurilan ja Maija Ojastin Sievästi siveltimellä -näyttelyyn. Vitriineissä ja hyllyillä oli toinen toistaan upeampia, suorastaan henkeä salpaavia posliinimaalauksia.Perinteiseksi maalaustekniikan tekee se, että juuret johtavat aina 1700-lvulle ja Meissenin kaupunkiin Saksaan.  Meissenin posliinihan on maailmankuulua.






Nämä pikkuriikkiset astiastot olivat niin söpöjä! Kahvikannu oli n. parin sentin korkuinen ja kupposet sitä pienempiä. Miten ne on ollenkaan saatu maalattua?




Seuraava näyttelyosasto kutsui teatteripukujen ihmeelliseen maailmaan:
Kuningattaren puku näytelmästä Kaksi kuningatarta. Emmi Jurkka käytti roolipukua vuonna -75 ja tyttärensä Vappu vuonna -93.



 
Oi joi! Vetolaatikot paljastivat hauskoja yllätyksiä: Ansa Ikosen Filmstar's maskaran ja piippausraudan, Ella Erosen make up-tarvikkeet sekä mm. Tauno Palon käyttämän pistoolin elokuvassa Rosvo-Roope.



Monenlaista "monoakin" löytyi!

Näyttely jatkui vielä yläkerrassa eri aikausien pukujen esittelyllä.
Onneksi meiltä naisilta ei enää vaadita korsetin käyttöä lisätäksemme viehättävyyttä vastakkaisen sukupuolen silmissä!





Jos aikaa ja leikkimieltä olisi ollut enemmän, olisi vielä ollut mahdollisuus pukeutua itsekin roolivaatteisiin ja peilailla muuttunutta olemustaa  kultakehyksisestä peilistä.                              

Ja koska oltiin treffeillä, ne on aina kiva päättää jutusteluhetkeen kahvikupposen ääressä. Niinpä suunnistimme Cafe Miriam'siin Jyväskylän keskustaan.
 Keskieurooppalaiseen tyyliin tilasimme leivokset ja kahvit tiskiltä ja hetken kuluttua ne tarjoiltiin kauniisti pöytään. Aluksi oli vaan vaikeaa valita, mitä herkkuja maisteltaisiin...
 ... ja lopulta päädyimme  porkkanakakkuun ja mustaherukka-kinuskileivokseen. Kuvauksen jälkeen puolitimme leivokset, että molemmat saivat maistella kahta makeaista herkkua. Juttua ja meitä yhdistäviä asioita löytyi lopulta niin paljon, että melkein tuli kiire kotiinpäin lähtevän bussin kyytiin. Harmaa päivä kääntyi siis lopulta värikkääksi ja erityisen mieltä piristäväksi. Kiitos, Rita! Tämä otetaan joskus uusiksi!





28 kommenttia:

  1. Oi, mitä silmänruokaa tarjolla yllinkyllin! Tuossa riittää mielenvirkistystä ehkä hieman muiksikin päiviksi, kun tuollaisia näkymiä muistelee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Itse asiassa kuvien kautta onkin enemmän aikaa tarkastella pieniä yksityiskohtia. Ja mieli todella virkistyi tuolla reissulla. :)

      Poista
  2. Monenlaista ihanuutta!
    Nuo mosaiikkityöt etenkin, tuo lintupuu lähtisi minun matkaan :)
    Kiva herkuttelupäivä teillä on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin upeita yksityiskohtia! Vaatii hyvää silmää ja taidollisuutta, että tuollaisia teoksia saa aikaan.

      Poista
  3. Täydellinen kaamoksen torjuntapäivä! Tuollahan viihtyisi ihan koko päivän ihastellen ja olisihan se elämys pukeutua noihin roolivaatteisiinkin:)

    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! Mieli virkistyi huimasti.
      Rooli vaatteita olisi ollut kiva kokeilla, mutta luulen, että niiden pukeminen ja riisuminen olisi vienyt paljon aikaa. Oli niitä kuitenkin kiva hypistellä. :)

      Poista
  4. Kyllä noista kaikista unelmia kutoutuu. Ihania asuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja hepeneitä ylä- ja alakerta pullollaan. Hauskaa oli huomata, miten eri aikakausilla oli erilainen pukumallisto. Toisaalta muuttuhan se muoti nykyäänkin. Kai ne 80-luvun olkatoppaukset ovat pian täällä taas. :)

      Poista
  5. AIvan ihania taideteiksia!! Varmasti väsymys haitui noita ihallessa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! :)
      Mosaiikkityöt ja posliinimaalaukset olivat ilo silmille, teatteri- ja aikakausvaatteet olivat mielenkiintoisia ja kaien kruunasi leppoisa kahvihetki. <3

      Poista
  6. Teilläpä oli kiinnostava retkipäivä! Joskus posliininmaalausta harrastaneena annan arvoa muiden upeille teoksille. Oma kokemus osoitti, ettei posliininmaalaus ole mun juttu. Liian hidasta, tarkkaa ja pientä näpräämistä meikäläiselle...
    Minullakin olisi edessä käynti erään taiterilijan näyttelyyn tässä pikapuoliin. On kiva ihastella toisten kädentöitä ja niistä voi saada itellekin inspiraatiota. Ystävän kanssa onkin ihanaa käydä treffeillä, sitä minäkin silloin tällöin harrastan. Kirppiskierros naapurikaupunkiin on seuraavana suunnitteilla. Piristäviä hetkiä marraskuun kaamokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse koskaan maalannut posliinille, kun koen, etten ole hyvä piirtäjä enkä värien sommittelija. Siksipä onkin kiva ihailla toisten aikaansaannoksia.
      Mukavia marraskuun päiviä ja iloisia tapaamisia myös Sinulle! <3

      Poista
  7. Aivan ihania nuo miniastiat, kiva reissu teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olivat ihan huippusuloisia. Kameran kuvasta ne voi suurentaa moninkertaisiksi ja siksi ne ovat täälläkin rutkasti isompia kuin mitä ne oikeasti ovat.

      Poista
  8. Kiitos sinulle, Piipe! Sait kyllä ihanat kuvat noista miniatyyriastioista -pokkarini ei pelittänyt tuossa kohtaa, mutta onneksi voin katsella kuvia täältä, siinä kun rinta rinnan kuvia napsimme :)

    Sinun kanssasi ei kyllä jutut loppuneet, pakko jatkaa toisella kertaa! Minulla on ilo kertoa sinulle, että marraskuun alusta helmikuun loppuun keskisuomalaisella kirjastokortilla pääsee ilmaiseksi joka päivä seuraaviin museoihin: Alvar Aalto museo (siellä on myös kiva kahvila!), Jyväskylän taidemuseoon, Keski-Suomen museoon ja Suomen käsityön museoon. Ei enää ainoastaan perjantaisin, vaan milloin vain sopii. Pidetään, silmät, korvat ja mieli avoinna!

    Tuo sinun kahvipöytäkuvasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Rita! <3 Minustakin oli mukavaa katsella Sinun ototksiasi ja ihailin hienoja kuvakulmia. Mukavaa, että meidän monotkin näkyivät kummassakin blogissa.
      Olipa hieno uutinen, että kirjastokortilla pääsee nyt museoihin. Onko tämä joku uusi kokeilu? Soitellaanpa, milloin mennään ilmaiskäynneille!
      Saamme sitten jälleen uutta tutkittavaa ja kuvattavaa. :)

      Poista
  9. No oli siellä ihanaa katseltavaa Hyvää kaamos piristettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli: mieli piristyi kummasti!
      Käsityömuseossa on aina ihan huikeita näyttelyitä; niin nytkin, vai mitä?

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Todellakin!
      Käsityömuseossa on aina kiva käydä. Nyt odottelen jouluikkunaa ja siihen ilmestyvää nukkenäyttelyä.

      Poista
  11. Onpas kiva paikka!
    Ihania juttuja!
    Tykkäsin myös noista mini astoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo miniastiat oli kyllä todella suloisia. Sopisivat ehkä nukkekotiin kokonsa puolesta.

      Poista
  12. Olipa teillä mahtava päivä. Taiteen ihailu on rentouttavaa. Upeita töitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Ja ihan oikeasti mieli virkistyi huomattavasti siitä, miten olin alakuloinen aamupäivällä. Hyvässä seurassa ja taidetta katsellessa mieliala kohenee kummasti.

      Poista
  13. Tuommoinen tapaaminen ja noin upeisiin ja monipuolisiin näyttelyihin tutustuminen on loistavaa mielenpiristystä ja kaamoksen karkoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen! Värikkäitä roolivaatteita ja upeita käsitöitä mukavassa seurassa katsellessa unohtui alakulokin. Harmaina päivinä pitäisikin tehdä jotain repäisevää.

      Poista
  14. Juuri niitä unelmien kuteita! Ihana kulttuurikiertelypäivä on juuri ihan parasta kaamoksen karkoitusta. Täällä myös samanlaisia ajatuksia pimeän ajasta ja shoppailua terapiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! ahaa, sinäkin kuulut näihin kaamosahdistujiin. On se vaan jännä:jotkut nauttivat tällaisesta harmaudesta ja pimeydestä (kuten esim. puolisoni) ja sitten on meitä, jotka tuntevat pusertuvansa pimeydessä. No, illat ovat ihan ok, mutta kun päiväkin on hämärä ja auringoton, ottaa se välillä koville. Onneksi pian on joulu! Sitten helpottaa.

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!