lauantai 25. kesäkuuta 2016

LEMPEÄ, LEPPOISA MITTUMAARI






Klo 22.15




                                                 Aattona saunan lempeissä löylyissä,
                                                 koivuvastan huumavassa tuoksuissa,
                                                 illalla sanankuulossa
                                                 ja sen jälkeen kirkkokahveilla
                                                 ja makkaranpaistossa kallioilla,
                                                 kotimatkalla kokkoa ja kosken kuohuja katsomassa,
                                                 yötöntä yötä ihailemassa.

                                                 Tänään ihasteltu Suomen kaunista,
                                                 tuulessa liehuvaa siniristilippua,
                                                 lenkkeilty kesäauringon alla,
                                                 kuunneltu lintujen laulua,
                                                 katseltu vihreään pukuun pukeutunutta
                                                 luontoa
                                                 pihakeinun sylissä.
                                                 Eikä kiirettä yhtään mihinkään!

                                                Voiko olla tuntematta kiitollisuutta?

                                               

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

KESÄILLAN VALSSI

 Pienessä maalaiskylässä asuva pariskunta Satu ja Arto Rantanen on jo vuosia pitänyt kotikonsertteja ja ilahduttanut kuulijoita musiikillaan. Perjantaina minäkin osallistuin ensimmäistä kertaa heidän konserttiinsa ja tulin vaikutetuksi.

 Kauniiden laulujen ja upean säestyksen lisäksi saimme nauttia ihastuttavista ja koskettavista runoista sekä hersyvänhauskoista kappale- esittelyistä. Iltaan mahtui niin naurua kuin kyyneliäkin. Satu Rantasella on mahtava taito vangita kuulijansa eläytyvällä esiintymistaidollaan ja aidolla huumorilla, joten ei ihme, että tuonakin iltana heidän maalaiskotinsa oli täpötäysi kuulijoita.


Eikä siinä vielä kaikki! Pariskunnan suloinen koira Pertti Rantanen (kuten emäntä koirulin esitteli) antoi myös panoksensa osallistumalla joihinkin kappaleisiin omalla "laulullaan".


Konsertin päätteeksi saimme kutsun kahvipöytään. Taiteilijapariskunta oli loihtinut herkkua herkun perään, joten musiikillisten elämysten lisäksi saimme vielä syödä ihania leivonnaisia. Kun sitä ääneen ihmeteltiin, Satu kuittasi asian nauraen "koska leipominen niin mukavaa"!


 Maaseutu pysyy elävänä myös tällä tavoin. Konserttien aikatauluja sekä Satun pitämää blogia voit kurkata täältä.




maanantai 13. kesäkuuta 2016

PITKOSPUITA, TUPASVILLAA, KIHOKKIA, KILPIKAARNAA

Reilu kuukausi sitten kävin Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja palasinkin sinne pikimmiten takaisin. Ikimetsä oli edelleen paikoillaan, mutta luonto oli saanut lisää vihreyttä, linnunlaulukin oli runsaampaa ja valkoiset tupasvillat täplittivät maisemaa kuin pikkuruiset lumipallot. Eipä tuo metsä pettänyt taaskaan kulkijaa!


                   Kannatti katsoa eteensä, etteivät puun juuret kampanneet satunnaista kulkijaa.

                        Ihan kuin ahavoituneet norsun etujalat kasvaisivat tämän vanhan puun rungossa.

                                 Kesän heleä vihreys vasten sinitaivasta, niin kaunista!



                          Salaperäistä koodikieltä kirjailtuna puun runkoon. Mitähän siinä lukee?

 Kihokki odottaa saalista! Onneksi ihan näin isoja kihokkeja ei Pyhä-Häkissäkään kasva, sillä tuskin ne olivat silmin havaittavia. Ihan piti käydä pitkospuille makaamaan, että sai ne kuvatuiksi läheltä.

                      Enpä ole ennen pitkospuilla makaillutkaan. Onhan tämäkin uusi kuvakulma.

                                                                 Osa lakoista alkaa kypsyä.


Tätä se toukokuinen sammakonkurnutus tiesi: nyt on suolammen ranta täynnä pieniä, vikkeliä nuijapäitä!




 Vanhan männyn runko on kaunista katseltavaa.
Neljän tunnin patikointi ja luonnonhelmassa nautittu kahvi teki mielelle ja keholle hyvyyttä. Mieli virkistyneenä ja onnellisena palasimme takaisin ja pesimme retken hiet ulkosaunan lempeissä löylyissä.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

SATEEN JÄLKEEN

Rutikuiva maa on imenyt itseensä raikasta sadevettä ja itsekin olen samalla säästynyt veden kantamiselta uusille istutuksille (vaikka ei sen puoleen: ihan mielelläni olen vettä kuskaillut kukantaimille ja piikkinä sojottaville porkkanan aluille). Kovimmat myrskytuulet eivät yltäneet meille asti, mutta vettä on siis kuitenkin sadellut, mistä olen kovasti kiitollinen.

Pitkästä aikaa otin kameran kainalooni tänä aamuna ja etsin tähtäimeen vesihelmiä. Kyllä niitä löytyikin! Melkein olisi saanut tehtyä helminauhaa. :)









Kyynelten helminauhaa kokosin keskiviikkona, kun jouduin jättämään hyvästejä hellyttäville hoitolapsilleni ja tutulle päiväkotiympäristölle työkavereineen. Vuorotteluvapaani jälkeen olen oireillut rajusti päiväkodin sisäilmalle ja menettänyt ääneni jokaikinen työpäivä. Yllättäen minulle löydettiin open paikka uudesta päiväkodista enkä edes oikein ole ehtinyt henkisesti valmistautua tähän äkilliseen siirtoon. Maanantaina aloitan työt uusissa ympyröissä. Haikeutta tunnen edelleen, jännityksellä uutta odottaen. Elämän käsikirjoitus voi muuttua todella yllättävästi. Vai onko tämäkin aika jo valmiiksi kirjoitettu minun käsikirjoitukseeni?

perjantai 3. kesäkuuta 2016

KUIN TUHKA TUULEEN

Iltasaunan lämmetessä kävelin loistonsa menettäneiden voikukkien seassa. Olisin niin halunnut vangita kauniin näyn valkoisina hehkuvista untuvapalloista ilta-auringon valossa, mutta en saanut kuvattua näkyä niin kuin olisin halunnut. Pitänee vielä opetella vastavaloon kuvaamista.

Lähempi tarkastelu avaa niin upean maailman. Aina vaan jaksan ihmetellä Luojan upeaa kädenjälkeä ja yksityiskohtien runsautta. Kuihtuvassa voikukassakin!




                       Mikä järjestys! kaikki siemenet omilla paikoillaan valmiina lähtemään lentoon.
                                           Lentovarsien hentous kuin lumihiutaleiden tanssi.

Muistat varmaan, miten mukavaa oli puhaltaa voikukan siemenet lentoon? Sillä leikittelevät myös nykyajan lapset ja sallittua se on aikuisillekin!