torstai 3. maaliskuuta 2016

HOHTAVILLA HANGILLA (muistojen maaliskuu, osa 2)

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli todellinen kevätpäivä: aurinko paistoi, lintuset jo sirkuttelivat ja pikitiet paljastuivat.
Serkun kanssa teimme mukavan hiihtoretken lapsuusmaisemissa. Se olikin näiden lumien ja tämän vuoden ensimmäinen hiihto, jonka kyllä vähän häpeäkseni tunnustan. Mutta voi, miten se hiihtäminen tuntuikin niin mukavalta! Toinen serkku oli tehnyt upeat ladut peltojen poikki ja järven jäälle, joten senkin puoleen sai vain nautiskella. Sydän melkein pakahtui kaikesta kauneudesta ja kirkkaasta auringonpaisteesta ja kun ei pitänyt mitään kiirettä, ehti nauttia puhtaasta luonnosta ja pysähtyä välillä ottamaan kuviakin.










Loppuun vielä yksi kuva 70-luvulta. Koska talvet olivat pitkiä ja runsaslumisia, tuli siihen aikaan hiihdettyä paljon ja pitkiä lenkkejä. Uskalsin huimapäisesti laskea korkeat mäet ja kavuta kevyesti ylämäet. Nykyään suosin tasamaastohiihtoa. :)

Tietenkin ladut tehtiin hiihtämällä; kuka edes osasi uneksia latukoneista yksityiskäyttöön? Ja tuo hiihtomuoti! Teryleeniverkkapuku, itseneulotut pitkävartiset hiihtosukat ja  kunnon monot sekä puusukset, jotka veljet voitelivat käyttövalmiiksi. Voi niitä aikoja...

22 kommenttia:

  1. On tosi ihanat hiihtokelit ja maisemat. Tuo viimeinen kuva on kiva muisto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on aurinko pysytellyt taas piilossa, joten viikon parhaana päivänä olin suksilla.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä kauniissa maisemissa auringon paistaessa:)

    Puusuksilla, isän tekemillä minäkin aloitin hiihtämisen. Nyt täytyy myöntää etten enää juurikaan suksilla mene, vaan kävely ja juoksu koiran kanssa on jokapäiväinen liikuntamuoto...

    Hienoja hiihtoretkiä Piipe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hiihdän ihan liian vähän, vaikka se on mitä oivallisin liikuntamuoto.
      Kiitos muistojen jakamisesta ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Miten kivoja nämä muistelut kauniine kuvineen.
    Puusuksilla sitä nuorena tyttönä hiihdeltiin, välillä pohjat tervattiin ja Rexillä voideltiin...

    Oi niitä aikoja...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa! Rexiä vedettiin meilläkin suksen pohjaan. :)

      Onnellista viikonvaihdetta!

      Poista
  4. Tulee niin omia muistoja mieleen:) Ihana postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!
      Lempeää viikonvaihdetta!

      Poista
  5. Voi teillä on siellä vielä ihanan talvista. Todella keväisiä kuvia ja fiiliksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko antaa energiaa; kyllä oli todella kiva hiihdellä hiljaisuudessa ja katsella kauniita lumimaisemia.

      Onnellista viikonvaihdetta!

      Poista
  6. Teillä näyttää olevan lunta vähän reilummin kuin meillä. Hiihdin tänään 5km, mutta alkaa olla jo niin ohut tuo lumikerros, että parempi varmaan siirtyä juoksenteluun kokonaan. Kaunista on kuitenkin talvikin, vaikka lumien sulamista jo odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pääsee varmaan hiihtelemään vielä pitkäänkin, kun lunta on niin reilusti. Minäkin kyllä odotan jo lumen sulamista ja vihreyden heräämistä.

      Turvallisia juoksuja, onnellista viikonvaihdetta!

      Poista
  7. Upeat kuvat ja ihana teksti. Näitä aurinkoisia lumimaisemia katsoo mielellään
    Teillä kestää tämä kaunis kevättalvi varmaan vielä pitkäänkin.
    Terkut Espoosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Orvokki! Käväisinkin viikonloppuna siellä pääkaupunkiseudulla ja paljon vähemmän teillä on lunta kuin täälläpäin. Luultavasti hiihtokelejä riittää vielä pitkään.

      Poista
  8. Kaunista! Näissä maisemissa kelpaa kulkea ja hiihdellä. Nautinto oli katsella kaunista auringon paistetta, sitä kun on ollut vielä niin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se ihanaa! Aurinko tosiaan pysyttelee piilossa ja nytkin on niin harmaata. Ehkä siksi osaakin olla aurinkopäivistä niin onnellinen, kun niitä päiviä on niin harvoin.Aurinko antaa energiaa.

      Poista
  9. Niin maaliskuisen aurinkoiset kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marliska! kevät on mun lempparivuodenaika!

      Poista
  10. Onpa upeat kuvat ja niin keväinen tunnelma, vaikka lunta onkin vielä paljon ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ma-te! Kyllä lunta riittää, kun vain tuo aurinko jälleen näyttäytyisi...

      Poista
  11. Oi miten upeat ladut ja kuvat! Ja tunnelma <3 Niin sitä nuorena hiihdettiin vaikka minkälaisia mäkiä alas niin että puita hipoi mutta ei hidastanut tahtia. Nyt ei houkuta isot ylä -ja alamäet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kummasti sitä käy varovaisemmaksi, kun ikää tulee lisää. Mutta onhan se tuo hiihto vaan niin mukavaa, kun ei pidä kiirettä. Silloin ehtii nauttia ympäröivästä luonnostakin ihan eri tavalla.

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!