lauantai 31. joulukuuta 2016

KATSE TAAKSEPÄIN, KATSE ETEENPÄIN

Viimeistä viedään tämän kuluneen vuoden päivistä. Taas kerran huomaan miettiväni, mihin tämä vuosi niin nopeasti hupeni. Päiväkirjan sivuille on ehtinyt tallentua monenmoista päivää ja tänne blogiin monenlaista kuvaa.
Mistä tunnen kiitollisuutta katsoessani vuotta 2016?

* Sain mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla heti vuoden alusta, käväistä muutaman kuukauden töissä ja jatkaa vapaatani loppuvuoden. Uusi vuosi alkaa samoissa merkeissä. Pitkä loma on mahdollistanut hiljaisuuden kokemisen ja kiireettömyyden. Tietty aikatauluttomuus on ollut mieluista.

1.1.16: lammen jää oli oivassa kunnossa luistelua varten.


* Olen tavannut monta mielenkiintoista ihmistä bloggaamisen kautta. Olen löytänyt uusia blogeja, mutta tavannut mös silmätysten muutamia Teistä. Tammikuussa sain yllätyspuhelun eräältä blogilukijaltani ja tapasimme sitten helmikuussa. Luonnonhelmassa retkeillessäni bongasin erään kuvista tunnistamani bloggaajan, Aliisan ja  menin rohkeasti puheille. Olimme heti kuin vanhat tutut ja sen jälkeen olemme muutaman kerran tavanneet ja soitelleet.

Kesälomareissulla tapasin Eevireginan, jonka blogia olen jo pitkään seurannut. Sekin oli niin mukava ja mielenkiintoinen tapaaminen!

Postcrossing-harrastuksen myötä löysin vielä yhden bloggaaja- sielunsiskon, Ritan, jonka kanssa yhteistä on niin paljon muutakin kuin korttien lähettäminen tunntemattomille ympäri maailmaa.


* Kulunut vuosi on tuonut paljon hiljaisia kotipäiviä, mutta myös mahtavia reissuja.
Huhtikuussa matkustin läheisen ystäväni kanssa Hampuriin



ja heinäkuussa Helsinkiin.




Puolisonkin kanssa ehdittiin heinäkuussa saada vähän yhteistä lomaa ja ajeltiin länsirannikolle. Tulipahan ensimmäistä kertaa käytyä mm. majakkasaarella.
Lokakuussa vielä poikettiin Kuopiossa ystävien luona.
Suomi on niin kaunis ja monipuolinen maa!






Lapsuusystävän luona Oulussa käväisin maaliskuussa ja hänen kanssaan reissaattin vielä Tallinnaan loppuvuodesta. Kun on pitkä yhteinen historia, on mukavaa nauraa ja herkistelläkin yhdessä. Ja meillä tyttösillähän juttua riittää.





* Kiitollinen olen myös elämänpiiriimme ilmestyneestä veitikasta, Maurista, jota olen täällä ennenkin hehkuttanut.


* Kirjoja olen lukenut kasapäin, samoin neulonut sukkia ja vähän virkkaillutkin. Loppuvuodesta huollatin vanhan saumurini ja olen jälleen kokeillut, miten ompelu luonnistuu.


* Tänä vuonna olen paljon samoillut metsissä, valokuvannut, poiminut sieniä ja marjoja, kuunnellut hiljaisuutta, ollut siellä Luojan edessä. Ja kiitellyt monenmonta kertaa, miten luonto voi hoitaa pientä ihmistä!





* Tämän vuoden kurjiin juttuihin kuuluu se, että olen entisestään altistunut sisäilmaongelmille, hajusteille, tupakansavulle. Aivan yllättäen jouduin vaihtamaan työpaikkaakin sen takia vuorotteluvapaalta palattuani. Onneksi uusi työpiste kuitenkin löytyi ja sinne palaan jälleen toukokuussa.

* Vuoden viimeinen päivä on aurinkoinen, mutta tuulinen. Puiden oksilta ovat lumivaipat tipahtaneet  ja lumi on muutenkin käynyt vähiin.Vihreää nurmea pilkistää sieltä täältä. Ruuan jälkeen lähden - yllätys, yllätys - metsään kävelemään. Luulen pysyväni siellä parhaiten pystyssä, sillä sivutiet ovat jälleen käyneet luistinradaksi.
Joidenkin tuntien päästä siirrytään uuden vuoden puolelle. Onneksi tulevat päivät ovat vielä hämärän peitossa emmekä voi tietää, mitä ne pitävät sisällään. Suunnitelmia voi olla; aika näyttää, toteutuvatko ne.


Kiitos Sinulle, blogilukijani tästä vuodesta! Kiitos kaikista kommenteista, kannustuksesta, ideoista! Olkoon vuodenvaihteesi turvallinen, tuleva vuosi onnellinen! 💖

maanantai 26. joulukuuta 2016

TAPANINPÄIVÄNÄ

Viime yön aikana on tullut melkoisesti lunta. Ihan niin paljon, että puoliso pääsi kolaamaan pihaa. Onneksi tietkin ovat nyt käveltävässä kunnossa. Alkuviikosta sivuteillä olisi varmaan parhaiten päässyt luistimilla.

Illalla kävin rauhassa läpi joulukorttimme. Laitan edelleen niitä perinteisiä, postimerkillä varustettuja kortteja, mutta jonkin verran olen siirtynyt tervehdyksissä myös digiaikaan. Joka tapauksessa kortteja on kiva lähettää ja yhtä kiva saada!


Posti kantoi meille omatekoisia kortteja,


eläinaiheisia joulutervehdyksiä,
 

tonttusten touhuja,                                                                                                                                   

 ihania enkelikortteja,

 joulun ydinsanomasta, Vapahtajan syntymästä kertovia kortteja,

 nostalgisia, vanhan lumisen joulun -aiheisia kortteja,

 joulupallo- joulukoriste- lumihiutalekortteja. Yksi tämän kuvan korteista olisi voinut olla myös itsetehtyjen sarjassa, sillä siinä on muisto keväiseltä Hampurin matkaltamme Miniatur Wunderlandista.

Jonkin verran tuli kortteja myös ulkomailta postcrossing-harrastuksen myötä. Niiden myötä oli kiva saada myös jouluaiheisia postimerkkejä maailmalta.

Lapsena pappa antoi meille lastenlapsille usein Tapaniajelua hevosellaan. Illalla ajellaan autolla mummolaani veljieni perheiden kanssa ja taidanpa jälleen vetäistä jouluisen soittorasian soimaan. Se on koristanut jouluisin mummolan seinää niin kauan kuin muistan.

Hyvää Tapaninpäivää itsekullekin!

lauantai 24. joulukuuta 2016

24. JOULUKUUTA: JOULU TULLUT ON!




     

                                     Riemullista, ihanaa, rauhaisaa joulua Sinulle!
                                     Kiitos, kun olet kulkenut tämän joulukalenterimatkan kanssani!

                                             Joulun suuri salaisuus
                                             on keskellämme nyt.
                                             Laulaa maa ja avaruus:
                                             on Poika syntynyt.
                                             Kellon soitto kirkkaana
                                             soi yllä kaiken maan:
                                             suuri, pyhä Jumala
                                             on tullut taivaastaan. 
                                                        (A-M kaskinen)




perjantai 23. joulukuuta 2016

23. JOULUKUUTA: JOULUPUKIN VELJET MATKAAN JO KÄY

Keskellä Suomea, välillä Tikkakoski-Jyväskylä nähtiin eilen liikkuvan joukko reippaita joulupukin veljiä, luultavimmin pikkuveljiä, kun askel taittui niin rivakasti.

Nämä veljekset ovat ilahduttaneet joululiikenteessä kulkijoita jo yhtenätoista vuonna peräkkäin ja iloa he tuottavatkin vilkuttamalla autoilijoille ja vastineeksi saavat torventöräytyksiä, huiskutuksia ja hymyhuulia. Tällä kertaa pukinveljiä haastateltiin myös Yle Keski-Suomen linjoilla, aika monena vuonna he ovat päässeet lehtien otsikoihin ( * klick).

 Lähtö tapahtui Ilmailumuseon pihasta Tikkakoskelta, jossa joulukulkijat kuvattiin ...

 ... ja sitten matka alkoi: tossua toisen eteen, mars!



Hyvä, että yksi pukin veljistä oli muistanut pukea heijastinliivinkin ylleen.




torstai 22. joulukuuta 2016

22. JOULUKUUTA: JOULU SOI

Kuuntelen tosi mielelläni joulumusiikkia. Pitkin päivää soi Jouluradion musiikki, mutta välillä kyllä olen kaivanut omiakin levyjä esiin. Yhtenä päivänä tein vähän katselmusta, mitä levyjä kotoa löytyykään ja löytyihän niitä. Osan olin jo ehtinyt suorastaan unohtaa, joten nyt olen siis kuunnellut levylöytöjen musiikkia.


Reijo Ikosen joululevyn ostin monta vuotta sitten Jyväskylästä yhdestä hengellisestä tapahtumasta ja koska tenori oli itse myymässä levyjään, sain sisäkanteen nimikirjoituksenkin. Yksi kauneimmista kappaleista on Tiesitkö Maria?
Petri Laaksosen joulucd on hankittu 90-luvun lopulla ja sitä kuuntelin silloin ahkerasti. Levyltä kuuluu mm. Joulun suuri salaisuus, jota on pitkän tauon jälkeen soitettu myös tänä vuonna radiossakin.


Pekka Simojoen cd Niityllä lunta on myös yksi lempilevyistäni. Siitä löytyy myös sellaisia kappaleita, joita olemme esittäneet kuoron kanssa.
Joulutilkkutäkki- cd oli luonnollinen jatkumo Tilkkutäkkilevyille, joihin on koottu punaisen laulukirjan eli srk-nuorten veisuja. Jouluiselta tilkkutäkiltä nousee mm. Jouluyön hymni Pekka Simojoen tai Joulun rauhaa Mikko Kuustosen esittämänä.


Rajattoman levyt: aina yhtä ihanaa, kaunista ja hiottua laulua! Jipun levyn saimme lahjaksi viime jouluna. Hänenkin äänensä soi kuin helisevä huilu ja laulujen tulkinnassa on uskomatonta syvyyttä.


Susan Boylen tuhkimotarina on vailla vertaa. Tuntematon, työtön kirkkokuorossa laulanut Boyle ponnahti maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen yhdessä hetkessä osallistuttuaan Talent-kisaan Englannissa. Hänenkin lauluäänestään pidän kovasti.


Bing Crosbyn joululaulut vievät nuoruuteen. Olen ollut aina amerikkalaisten musikaalien ystävä ja Crosbyn äänestä ja tanssitaidosta olen niin nauttinut. Aikoinaan lapsuuskylän nuorisoseuran pikkujouluihin teimme ystäväni kanssa ohjelmia ja eräänä jouluna valmistimme tanssiesityksen Crosbyn Jingle Bellsin tahtiin. Terveisiä vaan rakkaalle ystävälle Ouluun! Että meillä oli hauskaa!


Saksankielen harrastajana minulta löytyy myös saksalaista joulumusiikkia. Oikeanpuoleisen levyn sain muutama vuosi sitten lahjaksi ystävältäni Saksasta.


Löytyikö yhtään Sinulle tuttua cd:tä?
Musiikki siis soikoon! Joulu on kerran vuodessa vaan.