sunnuntai 22. marraskuuta 2015

LUNTA!





Maa on nyt niin kaunis! Kaikkialla on suloisen valkoista, sillä lunta tuli eilisen ja viime yön aikaan varmaan reilut parikymmentä senttiä. Ihme kyllä olemme säästyneet toistaiseksi sähkökatkoilta, mutta puoliso joutui tarttumaan kolaan jo heti aamutuimaan.

Oloni oli jo illalla niin jouluinen ja tavoistani poiketen viritin ensimmäiset jouluvalot (vai nykyisin talvivalot?) kuistillemme. Kyntteliköt saavat odottaa kuitenkin ensimmäiseen adventtiin. Kummasti lumentulo siis valostuttaa sekä luontoa että mieltä. Veikkaanpa, että huomenna riittää lapsilla päiväkodissa  intoa lumileikkeihin ja posket hehkuvat punaisina pulkanvedosta. Kurahousut saavat jäädä naulakkoon.

torstai 19. marraskuuta 2015

POLKEEKO KUSTI? KULKEEKO POSTI?

Mielenkiintoista! Posti aloitti juuri lakkonsa pääkaupunkiseudulla, mutta vaikutukset tuntuvat pian myös muualla Suomessa. Vielä tänään lehdet tulivat laatikkoon, samoin kortit kaukaisista maista: Kiinasta ja Venäjältä.


Iltalehden mukaan lakko saattaa kestää jopa joulukuun neljänteen päivään saakka, mikäli sopua ei löydy. Joulupostimerkit on kuitenkin hankittu ja osa korteistakin kirjoitettu (vaan ei vielä lähetetty). Tänä vuonna moni voi saada joulupostia vasta pyhien jälkeen, koska ruuhkan purkaminen vienee aikaa.

Oma, kansainvälinen, koukuttava harrastukseni, postcrossing, olkoon tauolla lakon ajan. Turha seisottaa kortteja lähtövalmiina, jos ne eivät kuitenkaan lähde maailmalle. Jossain vaiheessa Kusti kuitenkin taas polkee ja posti kulkee, vai mitä?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

ENSILUMI






Aamulla luonto oli puhtaan valkoinen. Ei ihme, jos ensilumi ihastuttaa lapsia, kun se saa hymyn aikuisenkin huulille. Liiasta lumesta ja liukkaista keleistä en niin välitä, mutta jotenkin sitä lumipeitettä kuitenkin odottaa joka vuosi.  Ensilumi sai ainakin minut jo vähän joulumielelle.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa Sinulle! Minä ajelen iltapäivällä kuuntelemaan Mari Paloa ja kamarikuoroa kotikirkkoomme.

Tämän laulun kautta ajattelen Pariisin terroristi-iskussa menehtyneitä tai loukkaantuneita sekä heidän omaisiaan ja ystäviään. Muistetaanhan heitä rukouksin?
 

maanantai 9. marraskuuta 2015

ILON PAKETTEJA

On taas se aika vuodesta, kun pakkaan tavaraa pieneen kenkälaatikkoon. Lahjapaketin saa tuntematon lapsi jossain päin Romaniaa tai Moldovaa.  Kenelle tahansa meistä kyse on rahallisesti pienestä satsauksesta, mutta lahjan saajalle se on merkittävän iso ilo. Kenties paketti on lapsen ensimmäinen koskaan saama joululahja.
Lähetysjärjestö Patmoksen organisoima Joulun Lapsi-keräys toteutuu jo 21. kertaa. Viime vuonna paketteja toimitettiin perille 28197 kappaletta, tänä vuonna tavoitteena on 32000 kenkälaatikkolahjaa.
Itse olen uskaltautunut mukaan senkin takia, että tiedän pakettien menevän perille saakka eivätkä ne joudu mustanpörssin hyllyille.




Vielä on viikko aikaa pakata oma kenkälaatikko ja viedä se lähimpään keräyspisteeseen. Operaatioon voi osallistua myös rahalahjoituksin. Ja jotta tiedät avun menevän perille, katso alla oleva video. Itse en voi katsoa sitä itkemättä, kun näen pienen lapsen rajattoman riemun saamistaan lahjoista.



ps. Lämmin kiitos työkavereilleni, jotka halusivat osallistua keräykseen. Yksikin yhdessä koottu paketti on tuikitärkeä! Kenties Sinäkin haluaisit kantaa kortesi kekoon. Pienistä puroista muodostuu suuria virtoja!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

MARRASKUUN ENSIMMÄINEN


Mihin se lokakuu taas hävisi? Tuntuu uskomattomalle, että nyt ollaan jo marraskuussa! Vuoden pimein aika tuntuu käsin kosketeltavalta. Tänä aamuna piti kaivaa kirkasvalolamppu käyttöön.

 Aamukahvin seuraksi lueskelin torstaina postin tuomaa Kodin kuvalehteä. Lehti pursusi jo jouluisia juttuja (ihanaa!), mutta myös koskettavia artikkeleita ystävyydestä, yksinäisyydestä ja välittämisestä.
Jäin miettimään, kuinka ystäviä ja läheisiä ihmisiä pitää helposti itsestään selvyyksinä, mutta näin asia ei todellakaan ole! Tunnen kiitollisuutta  jokaisesta, joka linkittyy elämääni tavalla tai toisella.



 
Päivällä aurinko yritti kurkistella pilvien raosta.
 
Lehtipuut ovat riisuneet värikkään pukunsa. Pihlajan oksanhaarassa kiikutellut lehtipari oli aivan kuin se olisi päättänyt jäädä uhmaamaan maatumista.

Kuolevista lehdistä huolimatta elämä jatkuu. Silmujen alut ovat odottamassa tulevaa kevättä. Niin myös luotan siihen, että tämän pimeän ajan jälkeen valo voittaa. Marraskuu on vain kahlattava läpi!