tiistai 7. heinäkuuta 2015

KESÄNAAPURIT

 Läheisellä lammella on jo monen kevään ja kesän ajan asunut joutsenpariskunta. Liekö nekin ovat alkaneet vähitellen luottaa naapureihinsa, sillä pariskunta on tepastellut yhä lähempänä meitä.
Onnistuin viime viikolla kuvaamaan joutsenia jo melko läheltä ja vietin pitkän tovin niiden seurassa kamerani kanssa. Eivät lähteneet lentoon, mutta tarkkailivat kyllä jokaista liikettäni.
 
 Uskollisesti linnut rakentavat pesänsä lammen rantaan ja emo munii munansa hautoen niitä aamusta iltaan, päivästä toiseen. Appivanhempani asuvat aitiopaikalla ja näkevät ikkunastaan, milloin poikaset kuoriutuvat ja lähtevät uintiopettelulle vanhempiensa seurassa.


 Elämä on kuitenkin julmaa! Tänäkin kesänä pienet poikaset joutuivat lammessa asuvien jättihaukien suihin yksi kerrallaan. Juhannuksen aikaan mummo ja pappa näkivät ensin kolmen poikasen uiskentelevan vanhempiensa seurassa, seuraavana päivänä poikasia oli enää yksi ja lopulta ei enää yhtään.


 Oli kuulemma ollut surullista katsoa, kuinka emo laahusti mummolan pellolle, painoi päänsä höyheniin ja oli liikkumaton pitkän aikaa. Lintupuoliso oli yrittänyt lohduttaa surevaa näykkimällä ja painautumalla lähelle. Vasta illansuussa linnut olivat nousseet lentoon ja uikuttaneet surkeasti. Käsittämätöntä, miten myös eläimet osaavat tuntea ja surra.

 Nyt linnut kulkevat pelloilla kaksistaan uskaltautuen välillä myös kylätielle. Elämä jatkuu menetyksestä huolimatta.


12 kommenttia:

  1. Tuli itsellekin vähän haikea olo lukiessa postaustasi, elämä on julmaa, eläimaailmassakin.

    Kauniit kuvat joutsenista!

    VastaaPoista
  2. Kauniit kuvat joutsenista :)

    VastaaPoista
  3. Voi kurjaa miten kävi joutsenten lapsille. Luonto on julmaa ja linnunpoikasilla monta vaaraa.

    Kauniit kuvat pariskunnasta!

    VastaaPoista
  4. Upeat joutsenet! Mutta surullinen tarina poikasista, voin ehkä kuvitella tai no tiedän että hauet syö vähän kaikkea mutta että joutsenen poikasia, kamalaa!

    VastaaPoista
  5. Ihanat kesävieraat :-)
    Meidän lintutornin joutsenten hautominen päättyi myös suureen suruun. Poikasia ei koskaan nähtykään. Vanhemmista näkee, kuinka suru painaa. Ei ole vain ihmisten tunnetila se...

    VastaaPoista
  6. Joutsenet tuovat mieleeni aina lapsuuskodin järven rannalla. Surullista, että tämä pariskunta ei saanut pitää poikasiaan. Jännä, että pääsit kuvaamaan näin läheltä.

    VastaaPoista
  7. Minunkin tuli niin sääli noita joutsenia kohtaan. Menetys sattuu aina. Silti uskon, että sama pariskunta palaa tutulle lammelle talven jälkeen ja munii toivorikkaana uudet munat. Tosin vaaratekijät ovat samat, mikäli haukia ei kalasteta.

    VastaaPoista
  8. Hienoja kuvia olet saanut. Toivon, että lintu ei sure kovin kauaa vaan suhtautuu menetykseen järkevämmin kuin ihminen. Toivotaan heille paljon uusia poikasia, mutta kannattaisiko vaihtaa pienempään lampeen, jossa ei ole niitä haukia? No, kaipa ne itse tietävät, missä on hyvä olla muuten : )

    VastaaPoista
  9. Joutsen on upea lintu. Voi harmi kun he menettivät poikasensa. Teidän pitää pyydystää nämä jätti hauet itselle ruoaksi niin saavat seuraavat poikaset kasvaa rauhassa =D. Sellainen se vaan on luonnon laki.

    VastaaPoista
  10. Kauniita kesänaapureita <3 Onneksi niillä on edes toisensa lohduttamassa. Kyllä ne varmasti tulevat taas ensi keväänä samaan paikkaan. Toivottavasti silloin perhe saa olla turvassa <3

    VastaaPoista
  11. Oivoi pariskuntaa, menettivät poikasensa. Melkoisia petoja tuollaiset jättihauet. Enpä olisi arvannut, että syövät joutsenten poikasetkin.

    Joutsenet ovat upeita lintuja. Hienot kuvat!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!