tiistai 27. tammikuuta 2015

TAIVAAN LUMIVARASTOT







Lunta tulee lisää. Nyt taitaa sataa taivaan varastoista viime vuodenkin lumet, jotka jäivät silloin tulematta. Pienet puuntaimet tuntuvat jo uupuvan kuorman alle. En silti halua laulaa valitusvirttä; mieluummin kunnon talvi kuin märkä loskakeli.
Sitä paitsi kohti kevättä ja kesää mennään. Parin kuukauden kuluttua hanget ovat jo laskehtineet ja purot solisevat sulamisvesissä. Lumisen talven jälkeen osaa taas nauttia kaikesta kukkaloistosta, pörriäisistä, valosta ja lämmöstä.


lauantai 24. tammikuuta 2015

KUPLAKOKEILUJA





Joku aika sitten näin täällä blogimaailmassa hienoja jäätyneitä saippuakuplia  enkä malttanut olla kokeilematta niitä itsekin. Tänään ei vaan natsannut kelien puolesta: oli liian vähän pakkasta ja liian kova tuuli, jotta kuplat olisivat päässeet rikkoutumatta kiinnittymään mihinkään. Niinpä tyydyin kokeilemaan kuplien jäätymistä kuistillemme tuulelta suojassa. Tuultumassa ollut torkkupeitto oli pehmeä laskeutumisalusta samoin kuin neulottu harjanvarren "lämmitin".


 No ei tämä kokeilu nyt sitten mennyt kuin Strömsössä, mutta kokeilen tätä vielä uudelleen suotuisampana ajankohtana. Ja eikö olekin niin, ettei koskaan saa tulla niin vanhaksi, ettei saisi puhaltaa saippuakuplia ja leikkiä tutkijaa? :)




tiistai 20. tammikuuta 2015

ARMAS AURINKOINEN





 Olin eilen aamuvuorossa ja pääsin ajoissa kotiin. Aurinko paisteli ihanasti ja pakkasesta huolimatta oli jo ihan pikkuisen kevään tuntua. Ainakin aurinko sai osan katolla olevasta lumesta sulamaan. Oi, on niin mahtavaa, kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy.

Vaikka pellon reunalla kököttävät muoviin käärityt heinäpaalit eivät olekaan mikään maiseman kaunistus, en voi olla hymyilemättä, kun työmatkani varrella oleva hymynaamapaali virnistelee iloisesti ohikulkijoille. Ei hymyyn siis paljon virikettä tarvita. Kiitos tästä oivalluksesta naapurin karjatilan isäntäparille!

Toivottelen teillekin hymyhetkiä ja hyvää loppuviikkoa!Huomenna mennään jo keskiviikossa ja tammikuun puoliväli on reilusti ohitettu.

lauantai 17. tammikuuta 2015

LAUANTAIN LUKUHETKIÄ


Olen joskus vuosia sitten saanut jonkun tilauksen kylkiäisenä kirjapäiväkirjan enkä hennonut jättää sitä käyttämättä. Nyt olenkin tyytyväinen, että olen merkinnyt 80 erilaista lukukokemusta ja kirjaa tähän päiväkirjaan. Vuosien varrella olen ehtinyt lukea melkoisen määrän Enni Mustosen kirjoja, mutta löytyypä listalta myös vakavampaa luettavaa mm. Toni Tunderfeldilta, Anja ja Ilkka Poriolta, Tommy Hellsteniltä ja Mirja Sinkkoselta.

Selailin kirjaa läpi ja löysin monta liikuttavaakin lukuhetkeä. Erityisen koskettavaa luettavaa oli Marianne Käckon Tapa minut, äiti, jossa äiti kuvaa sydäntäriipaisevasti tyttärensä taistelua elämästä ja kuolemasta anoreksian kanssa.


Viimeinen kirja, jonka liitin päiväkirjamerkintöihin, oli toissalauantaina saunan jälkeen luettu Toni Edelmannin  omaelämänkerta. Edelmann on merkittävä lahjakkuus musiikin  (mm. Armaan läheisyys) alalla. Myrskyisä ja radikaali nuoruus on vaihtunut seesteiseen elämän iltaan Luhangassa, jossa taiteilija nykyisin asuu puolisonsa Kiti Luostarisen kanssa. " Kun tunnetun säveltäjän instrumenttina on kynä, syntyy rohkeaa, kaunista, haurasta ja rosoista puhetta elämästä ja muistoista... Tuloksena on vilpittömyydessään poikkeuksellisen koskettava kertomus matkasta omaksi itseksi" , luvataan kirjan takakannessa eikä kirjoittajan tarinaa voinut ollakaan lukematta yhdellä kertaa alusta loppuun. Suosittelen!


Nyt yöpöydällä on hieman toisenlaista luettavaa, nimittäin saksalaisia rikostarinoita. Sain kirjan joululahjaksi postcrossingin kautta tutuksi tulleelta kirjeenvaihtoystävältäni. Tämän lukeminen käy hitaasti ja osin sanakirjan kanssa, mutta onpahan siinä hyvä mahdollisuus pitää kielitaitoa yllä.

Luetko sinä iltaisin ennen nukkumaanmenoa? Mitä luet tällä hetkellä? Olisipa kiva tietää! :)

                                                  Hyvää viikonloppua Teille!

lauantai 10. tammikuuta 2015

HÄRKÄVIIKOT ALKOIVAT



... mutta oma jouluni taisi jatkua vieläkin, kun kävin aamulla noutamassa postipaketin, jonka saksalainen ystäväni oli lähettänyt. Paketti sisälsi suojelusenkelitaulun lisäksi mm. jouluista mausteleipää ja piparille maistuvia pikkuleipiä. Olin niin yllättynyt ja iloinen tästä lahjasta ja eniten tietysti iloitsen siitä, että yli kolmenkymmenen vuoden ystävyys on säilynyt pitkästä välimatkasta ja harvoin tapaamisesta huolimatta.



Lunta on satanut melkein koko viikon ja eilen illalla meillä oli useampi sähkökatkos. Liiallisella lumentulolla on siis myös tämä haittapuoli. Toisaalta tänään lenkillä käydessäni oli kuin olisin sukeltanut satumaahan, sillä niin uskomattoman kauniita olivat lumiset puut. Harmi, että jätin kameran kotiin!




Tänä iltana peltomme laidalla palavat jätkänkynttilät. Naapurissa vietetään iäkkään kansanmiehen ja ikänsä täällä asuneen kyläläisen muistotilaisuutta. Omaisten toivomuksesta elävät tulet valaisevat kylänraittia Voiton muistoksi. Voiko juuri kauniimmin ja sopivammin kunnioittaa edesmennyttä metsuria?

tiistai 6. tammikuuta 2015

PAKKASKITEITÄ





                  Jään sanattomana katselemaan Luojan ihmetöitä ja luonnon kauneutta.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

TALVEN IHMEMAA






Viikko vierähti suitsait ja uusi vuosikin ehti vaihtua sitten edellisen postauksen, joten hyvää ja onnellista alkanutta uutta vuotta Teille jokaiselle!
Eilispäivän aikana tuli melkoinen määrä lunta ja aurauskalusto on saanut olla liikkeellä. Luonto on kyllä erittäin kaunis näin harmaanakin päivänä. Pitkä loma on loppuunkäsitelty ja huomenna alkavat työt.
Ihanaa, että päivät ovat jo alkaneet pidetä! Vielä sitä ei välttämättä huomaa, mutta kuukauden kuluttua jo ihan varmasti!