torstai 12. joulukuuta 2013

JOULUMUISTOJA



 Olen jo toistakymmentä vuotta pitänyt säännöllisesti joulupäiväkirjaa. On ollut hauskaa kirjata joulukuun ja erityisesti joulun tapahtumia.  Erityisen rakkaita ovat muistot poikiemme lapsuudesta,koulun joulujuhlista, aaton odotuksesta, pukin vierailuista, lahjoista ja leikeistä. Monesti olen miettinyt, miten ihanaa olisi lukea omista lapsuusjouluista, kun joku olisi ne muistiinmerkinnyt. Nyt niistä on vain hajanaisia, mutta kylläkin suloisia muistoja.





Nuoruudessakin kirjoittelin päiväkirjaa. Oli mukavaa löytää kätköistä esimerkiksi vuoden -83 joulumerkinnät. Nuoren opiskelijan joulukuun päivät täyttyivät harjoittelujaksoista, tenteistä ja seurustelusta. Niin paljon olin jo unohtanut, mutta merkillisesti saatoin hypätä tuon vuoden tunnelmiin lukiessani vanhaa päiväkirjaa.


Varsinainen aarre on tallessa anoppilassa. Puolisoni mummo oli säästänyt kaikki sota-aikaiset kirjeet, jotka kulkivat rintaman ja kodin väliä. Joitakin vuosia sitten kahlasin läpi koko kirjeenvaihdon ja kirjoitin  osan niistä puhtaaksi. Silloin joulut olivat niin erilaisia, kaipauksen täyttämiä, kenties pelonsekaisiakin. Joulukahviksi juotiin korviketta, mutta kinkkua sentään syötiin, kun sika oli kasvatettu omassa sikalassa. Puolisoni isä oli pieni poika, joka silmät loistaen lauloi joulupukille ja nukahti äitinsä syliin pitkän illan päätteeksi. Paketeista löytyi sukkia ja jokunen puulelu, jonka isä oli lähettänyt rintamalta.  Isä ei päässyt jouluksi kotiin ja ikävissään hän kirjoitteli puolisolleen ja pienelle pojalleen sieltä jostakin.
Onneksi tuli sekin aika, että perhe saattoi olla yhdessä ja viettää joulunsa omassa kodissa.

Näitä kirjeitä lukiessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että muistot kannattaa kirjata ylös. Vuosikymmenten päästä ne ovat aarteita. Tämänkin joulukuun muistot ovat piirtymässä jo paperille!




12 kommenttia:

  1. Rakastan päiväkirjoja ja muistelmien kirjaamista ♥
    Lämminhenkinen postaus, pidin kovasti.
    Levollista iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seijastiina! vanhoja päiväkirjoja on todella mukava selata. Monesti olen kiitellyt itseäni, että olen kirjoitellut muistiin asioita edes epäsäännöllisestikin.

      Mukavaa perjantain iltaa Sinulle!

      Poista
  2. Voi, että miten ihanaa olisikin lukea omista lapsuuden jouluista. Ja omankin pojan lapsuudesta löytyy kirjoitettua tekstiä vain vauva-ajasta. Harmi.
    Tämä oli kaunis postaus, kiitos!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa! Minäkin keksin tämän joulupäiväkirjaidean vähän liian myöhään, sillä poikani olivat jo aika isoja, kun ensimmäiset merkinnät tein. No, hyvä, että edes olen aloittanut tämän puuhastelun.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Päiväkirjat ovat aarteita.
    XD minullakin niitä on muutama pahvilaatikollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa! Vintissä minullakin on yksi hyllyllinen päiväkirjoja. Säännöllisesti olen kirjoitellut äitini kuoleman jälkeen, nuorena muistiinpanot olivat satunnaisia.

      Leppeää viikonloppua!

      Poista
  4. Oletpa ollut fiksu aikoineen kun olet aloitanut tuollaisen päiväkirjan.
    On varmaan ihan lukea niitä nyt.
    Halaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soili, totta: ihanaa niitä on lukea ja lukaisen muistiinmerkinnät jokaisena jouluna, hymyilen itsekseni ja hyppään menneeseen, kiitän menneistä vuosista.

      Kiitos, kun käväisit täällä Kylätiellä! Halaukset Sinullekin!

      Poista
  5. Kadehdin joskus päiväkirjan kirjoittajia. Monta kertaa olen päättänyt sellaisen aloittaa, mutta se ei olekaan joka tytön/pojan juttu. Jotenkin se aina vaan unohtuu. Nuo vanhat kirjeet ovatkin oikea aarre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, minäkin joudun joskus patistamaan itseäni, että saan kirjoitettua arkisia tapahtumia paperille. Aika kuitenkin kiittää kirjoittajaansa.
      Olen itsekin tosi kiitollinen mieheni isovanhempien kirjeistä. Ne ovat todellinen aarre ja aikamatka menneeseen.
      Mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  6. Nuo sota-ajan kirjeethän ovat ihania aarteita! Minäkin kirjottelin nuorena päiväkirjaa, mutta sitten se on jäänyt. Matkoilla kirjoitan kyllä muistikirjaa ja kuinka paljon siitä onkaan apua, kun haluan tarkistaa jonkun asian!
    Mulla on myös Joulukirja, johon laitan ylös joka joulun lahjat, korttiaskartelut ja lähetetyt kortit. Kerään siihen myös runoja ja läheisten synttärilahjat. Eipä tule sitten samanlaisia lahjoja tai kortteja monena vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeet ovat todella aarteita! Onneksi mummo säilytti nuo kirjeet eikä polttanut niitä, kuten oman isäni kirjeille kävi.
      Tuo joulukirja on kyllä hyvä idea ja muistinvirkistäjä.

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!