lauantai 2. marraskuuta 2013

SYTYTÄN KYNTTILÄN...

Pyhäinpäivä.
Tässä hetkessä muistelen rakkaitani, isää, joka kuoli keväällä -96 ja äitiäni, joka nukkui pois kuusi vuotta sitten. Muistoissa on myös rakas tätini, joka oli minulle kuin toinen äiti. Hän kuoli keväällä -09.
Tässä iässä ymmärtää jo hyvin elämän rajallisuuden ja sen, että kaikella on määrähetkensä auringon alla.





Aamulla olin kirkossa laulamassa kuoron kanssa. Tämän pyhäpäivän virret kertoivat ylösnousemuksen toivosta, rakkaista, joista erkanemme ja omasta lähtöhetkestä. Minusta on turvallista laulaa virsiä. Ne hoitavat sisintä.

Iltapäivällä kävimme viemässä kynttilöitä haudalle. Moni muukin oli liikkeellä samalla asialla. Illalla on varmasti kaunis kynttilämeri jokaisella Suomen hautausmaalla. Myös omaan pihaani sytytin kynttilät menneiden sukupolvien muistoksi.

Levollista Pyhäinpäivää!




5 kommenttia:

  1. Ihana postaus ♥
    Kauniit kuvat.
    Nyt minäkin muistelen äitiäni joka nukkui pois 2002.
    Kaunista musiikkia.
    Levollista iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seija! Hautausmaalla käynti on rauhoittavaa ja omien läheisten haudalle pysähtyminen antaa tilaa muistoille. Onneksi on rakkaita ihmisiä, joita on hyvä muistella silloinkin, kun heitä ei enää ole.

      Onnellista sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  2. Oi Herra luoksen jää jo ilta on...Kauniisti lauloi kuoro.
    Monta rakasta on jo muuttanut luotamme.
    Ovat vastassa meitä kun on meidän hetki täältä lähteä.
    ♥ ♥
    Rauhalista iltaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen minäkin haluan luottaa: jälleen näkemiseen tämän elämän jälkeen. Siunattua sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  3. Ihana virsilaulu, kiitos Piipe!♥

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!