lauantai 31. elokuuta 2013

AAMU-USVAA

Varma syksyn merkki ovat  usvaiset aamut. Viileä kosteus kietoo syliinsä, tunnelma on jotenkin mystinen.


Eilisaamuna puoli seitsemältä näytti tältä, kun hipsin hakemaan postilaatikolta päivän lehteä. Aurinko oli vasta nousemassa ja värjäili taivaanrantaa purppuralla.


    Tänä aamuna sumun läpi (kello seitsemän jälkeen) siivilöityi nousevan auringon valo. Se leikki naapurin muokatun pellon  mullassa.



Sumun läpi näkyivät  haaleana rivistönä  naapurin "traktorinmunat". Kymmenisen minuuttia myöhemmin usva olikin sitten jo tipotiessään ja antoi tilaa auringonsäteille ja valolle.

Kosteat pisarat olivat jääneet muistoksi hämähäkin verkoille. Jälleen kerran ihmettelin tuota kutojan taitoa: loimilagat menevät ristiin rastiin, sinne ja tänne. On siinä pienellä kutojalla työmaata riittämiin!

perjantai 30. elokuuta 2013

VIIKONLOPUN VIETTOON






Tänä viikonloppuna vaihtuu vuodenaika. Ihan virallisestikin kesä jättää hyvästit ja syksy saapuu väreineen, tuoksuineen, hämäryyksineen, kuulaine aamuineen. Onnellista viikonloppua Teille kaikille!

                                                    Mitä jäi mieleen kesästä tästä?
                                                    Kukkasen tuoksu, puron juoksu
                                                    lintusen laulu, perhosen lento
                                                    Ilo ja suru
                                                    onnenmuru.
                                                   Kiitoksella liitän
                                                   kesän tämän muistojen ketjuun.
                                                   Jokaisen päivänhän lahjana sain!

torstai 29. elokuuta 2013

MAATILAN ELÄMÄÄ

Olen töissä pienessä päiväkodissa maaseudun rauhassa. Ympäröivä luonto tarjoaa oivat puitteet retkeilylle, mutta onhan maalla myös muuta mielenkiintoista nähtävää. Eilen teimme lasten kanssa retken eräälle maatilalle, joka sijaitsee päiväkodilta pienen kävelymatkan päässä. Olen iloinen, että ystävällinen isäntäväki  suostui ottamaan pieniä vieraita vastaan kesken syyskiireiden.



Mutta mikä elämys se lapsille olikaan! Saimme nähdä hevosia laitumella ja lehmiä lähes kosketusetäisyydeltä, talonvahtikin meitä iloisesti ja häntää heilutellen tervehti.

Eväät syötiin maalaistalon pihapiirissä ja kissa uskaltautui meitä kurkistamaan pensaan takaa. Liekö oli tulossa navetalta hiiriä pyydystämästä? 
Pihapiirissä ihmeteltiin myös isännän traktoria, puimuria ja klapikonetta ja varsinkin poikia nuo vempaimet kovasti kiinnostivat. Oli kyllä mukavaa seurata lasten ilmeitä ja aitoa ihmetystä, kun emäntä kertoili hevosen kengityksestä ja silitteli lehmän turpaa. Kiitokseksi isäntäväelle ja lempeille lehmille kajautettiin vielä laulu Piippolan vaarilla oli talo. Pienten elämysten tarjoaminen lapsille on yksi työni parhaimpia puolia; siinä saa itsekin hyvän mielen!

perjantai 23. elokuuta 2013

AURINGONKUKKIA

Ihanasti aurinko vielä paistelee. Työviikko takana ja takki tyhjänä pistin saunan lämpiämään ja ilokseni huomasin, että saunan lähellä kasvavat auringonkukat ovat viimein puhjenneet loistoonsa. Tai siis vasta yksi ja toinen on aukeamaisillaan, mutta voi, miten ne näyttävät kauniilta! Jaanpa ne teillekin näin virtuaalisesti:

                                                           Tasan viikko sitten näytti tältä...

                                                                       ... ja nyt tältä!

                                                  
Eilen illalla ajattelin, että niinköhän halla ehtii palelluttaa nämä komeaksi kasvaneet kukkaset, ennen kuin ne edes ehtivät aukaista terälehtensä, mutta eipä vainen ehtinytkään! Pienestä siemenestä kasvoi iso ilo!

             ONNELLISTA, AURINGONKELTAISTA VIIKONLOPPUA TEILLE JOKAISELLE!

torstai 22. elokuuta 2013

METSIKÖN LAIDASSA

 Kun iltasella astelin rannasta, huomioni kiinnittyi koivun keltaisiin lehtiin, jotka olivat lennähtäneet mikä minnekin. Kameran kanssa kulkiessa huomaa ehkä tarkemmin aivan arkisia ja tavallisia asioita ja etsii niitä kuvauskohteeksi. Ja luonnossahan aina riittää kuvattavaa!
Hämähäkin kuiva saalis

kuusenoksan sylissä

Verkon vanki
Toukan koti?

Kuka tietää, mitä nämä ovat? Minä en, joten olisi kiva saada vastaus!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

ELOKUUTA

Töiden jälkeen kävelin tuttuun rantaan. Veden äärellä oli hyvä hiljentyä ja antaa ajatusten levähtää. Tuuli on jo heitellyt värinsä menettäneitä, kuolleita lehtiä veden kuljetettaviksi. Aika on iloita kesästä ja aika on ottaa syksy vastaan. Kaikella on aikansa!

Kuvajainen
Kimppakyyti

maanantai 19. elokuuta 2013

MUSIIKKIELÄMYKSIÄ VÄLIMEREN RANNOILTA

Perjantai-iltana olin kuuntelemassa hienoa konserttia Jyväskylässä. Messiaaniset juutalaiset Esther ja Yaakov Horesh Israelista olivat tulleet esiintymään Keski-Suomeen. Esther on oopperalaulajatar, mutta myös taitava käsitöiden tekijä, jolta syntyy niin huiveja, koruja kuin räsymattojakin. Viimeksimainitun taidon hän on opiskellut Oulussa joitakin vuosia sitten. Esther kertoikin, että Suomi on tarjonnut hänelle mahdollisuuden oppia uusia käsityötaitoja kuten villasukkien neulomisen ja kahvipussikorien tekemisen!




Esther ja Yaakov esittivät meille monia kauniita juutalaisia lauluja, niin kansansävelmiä kuin säveltäjä Yaakovinkin lauluja. Pariskunta on kiertänyt esiintymismatkoilla ympäri maailmaa ja usein he ovat vierailleet myös täällä kaukana pohjoisessa.





Esther lauloi hepreaksi ja välillä jopa suomeksi. Häntä tulkkasi englanninkielestä Liisa Finch, joka asuu englantilaisen puolisonsa Rogerin kanssa Uuraisilla. Pääsinpä minäkin tanssimaan heprealaisia tansseja Estherin opastuksella, kun hän pyysi muutamia halukkaita kokeilemaan horan askelia. Ihanaa oli!

                                          "Etin"kaunista laulua voit vaikka kuunnella täältä!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

TOISENLAINEN VUOSIPÄIVÄ

Tasan vuosi sitten lauantaiaamu alkoi kuten mikä tahansa muukin arkinen lauantai. Olin vienyt matot tuultumaan ja ottanut imurin esiin. Pyykkiäkin olin ehtinyt pyörittää jo pari koneellista. Aamutuimaan tosin kävin ottamassa muutamia kuvia kasteisista hämähäkin verkoista, ne kun olivat niin kauniita. Kuvissa oli kuitenkin jotain enteellistä!

Puoli yhdentoista aikoihin soi puhelin ja huomasin poikamme avovaimon äidin soittavan. Iloisesti vastasin puhelimeen ja odotin mukavaa rupattelutuokiota. Mutta sen puhelun sisältö oli kaikkea muuta kuin mukava: minämme oli itkien soittanut hetkeä aiemmin äidilleen, että esikoispoikamme oli joutunut pahaan moottoripyöräonnettomuuteen Kuopion lähellä ja oli nyt yliopistollisessa sairaalassa. Nuorukainen oli aamutuimaan lähtenyt hyvän ystävänsä kanssa kesäajelulle, sillä pyörä oli pistetty myyntiin ja maanantaina se siirtyisi uudelle omistajalle. Kaveri oli ajanut edellä omalla pyörällään, poikamme perässä, kun yllättäen ohitustilanteessa traktori oli lähtenyt kääntymään vasemmalle ilman vilkkua ja törmäys oli väistämätön. Kaveri oli täpärästi pelastunut, mutta poikamme ei.

Siitä hetkestä alkoi tuskainen tie. Emme tienneet yhtään, miten pahoin poika oli loukkaantunut ja oliko edes hengissä. Menin täysin shokkiin, mutta onneksi mieheni pysyi edes jotenkuten kasassa ja sai yhteyden Kuopioon. Esikoisemme oli hengissä, mutta käsien luut ruhjoutuneena, maksa repeytyneenä. Myöhemmin lääkäri soitti uudelleen, että tilanne oli kriittinen: mikäli sisäistä verenvuotoa ei saataisi lakkaamaan, mitään ei olisi tehtävissä!


Hädissäni pistin tekstiviestejä ystäville ja sukulaisille: Rukoilkaa! Rukoilkaa nyt! Ja hetkessä viestiä laitettiin eteenpäin, eteenpäin ja yhä eteenpäin. Nuorukaisen ympärille tuli aivan kuin valtava rukousten verkko. Emme olleet yksin tämän murskaavan uutisen edessä.

Poikamme jäi elämään! Lääkärienkin ihmeeksi verenvuoto tyrehtyi, leikatut luut paranivat vähitellen ja monien sairaalaviikkojen jälkeen nuorukainen pääsi palaamaan kotiin. Suuri ihme on myös se, että hän kävelee omin jaloin ja säilyi kovasta rysäyksestä ilman aivovammaa. Elämä jatkuu. Kaikki voisi olla toisinkin!

 Suru on kulkenut rinnallamme tämän vuoden aikana ja monet itkut on tullut itkettyä. Tänä päivänä tunnemme kuitenkin kiitollisuutta siitä, että esikoisemme elää ja on täynnä elämänuskoa ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Saimme pitää poikamme. Jumalan kiitos!

lauantai 17. elokuuta 2013

SYKSYÄ ILMASSA

Kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Tiedän: elokuu on vielä kesän kuukausi, mutta loppukesä sisältää jo aavistuksen riisumisesta ja luonnon valmistautumisesta lepoaikaan. Aina tunnen kaihoa heittäessäni hyvästejä lämmölle, valolle, kukkasten runsaudelle, lintujen laululle. Uusi kesä tulee ajallaan. Niin aina!

Elämän virrallamme
jokainen vuosi
vie meidät erilaiselle matkalle;
myrskyyn ja tyveneen
sumuun ja kirkkaaseen
kuohuun ja suvantoon.

Mutta valo ja pimeys
lumi ja vehreys
kukat ja perhoset
linnut ja hyttyset

maaemon makeat annit
auringon hyväilyt
vuodenaikojen kiertokulussa
alati palaavat
kuin rakkaat, uskolliset ystävät
koskaan pettämättä luottamusta.

                                  (Merja Heikkilä)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

KOULUUN, KOULUUN!


Tällä viikolla viimeisetkin koululaiset aloittivat koulutiensä. Ajatuksissani palasin vuosikymmeniä taaksepäin, omiin koulumuistoihin.
Vuonna -69 aloitin koulunkäynnin. Pieni maalaiskoulu oli idyllinen paikka, jossa kaikki tunsivat toisensa. Ensimmäisenä päivänä jännitti kovasti. Äiti saattoi minut kouluun, uusi punainen koululaukku (huom: ei reppu!) odotti saavansa täytettä koulukirjoista. Siitä se lähti käyntiin: kuusi vuotta ala-asteella, sitten siirtyminen yläasteelle lähikaupunkiin, sieltä lukioon ja myöhemmin vielä kauemmas opiskelemaan. Ensimmäiset vuodet olin kansakoululainen ja silloin lauantaisinkin kävimme koulua. Peruskoulun myötä työviikot, mutta myös lomat lyhenivät.

Kaivoin vintistä vanhan aapiseni. Kannet ovat kuluneet, mutta kun selailen kirjaa, muistot tulvahtavat mieleen. Pulpetissa oli ihanaa katsella aapisen Kylli-tädin kuvitusta ja odottaa oppivansa lukemaan. Siihen aikaan ei juuri kukaan osannut lukea koulua aloittaessaan toisin kuin nyt.



Aapisen sisältö oli "maanläheinen" ja osin hengellinenkin. Uskonnollisuus oli kyllä reilu 40 vuotta sitten enemmän esillä kuin nykyisin, jolloin kiistellään jopa Suvivirren oikeutuksesta. Aamuhartaudet pidettiin tuolloin joka ikinen aamu, ruokarukouksetkin luettiin.


Maaseutu oli voimissaan ja maalaismaisemat ja -kuvaukset näkyivät myös aapisissa ja lukukirjoissa:

Rukkilaulu
Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.
Yllä sen vallaton
kultatomu hyörii.
Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.
Äiti sen luona on,
rukin kehrä pyörii.



Omassa aapisessa ei ollutkaan poikkiviivaa tavuviivoina vaan jostain syystä kirjassa oli pystytavuviivat. Tämänkaltaista tavutusta en ole nähnyt myöhemmissä aapisissa, joten lienee ollut kokeilu kyseessä.





                                                            

60-luvulla presidenttinä oli Kekkonen ja hänkin oli päässyt piirroshahmona aapisen sivulle kalastelemaan Ruotsin kuninkaan kanssa!

Tänään katson noita pieniä ekaluokkalaisia, joilla on jo paljon taitoja hallussa, mutta joilta myös yllättävän paljon vaaditaan. Oma lapsuus kesti varmaan pidempään kuin nykylasten. Kehitys on mennyt huimasti eteenpäin, mutta meneekö se aina pelkästään hyvään suuntaan?

Oma vanha, kulunut aapiseni on aarre. Olemassaolollaan se muistuttaa minua opintien alkutaipaleesta ja sen avulla opin lukemaan. Rakkaus kirjoihin on säilynyt!
Olisi kiva lukea Teidänkin ekaluokan muistoista...

sunnuntai 11. elokuuta 2013

LEPOPÄIVÄ

Tämä viikonloppu on mennyt merkillisissä tunnelmissa. Ihanaa kuitenkin, että aurinko on pilkahdellut aamuisen sateen jälkeen. Lounaaksi puoliso teki kanttarellikastikkeen eilen keräämistään sienistä, joten saimme herkutella lähiruualla.
 Päivällä, sateen aikaan,  katsoin videomusikaalin Les Miserables, mutta aurinko houkutti viimein ulos syömään karviaisia ja kuvaamaan perhosia. Elämä jatkuu: synkkien pilvien jälkeen taivas selkenee, aurinko paistaa.





                           

perjantai 9. elokuuta 2013

KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ. SANATTOMANA

                                                       Häipyikö sinulta ilo
                                                        -  pakeniko rauha
                                                        -  väsyikö rukous
                                                       -  laimeniko rakkaus
                                                       -  haihtuiko usko
                                                       -  loppuiko voima

                                                         Ei se mitään - ei se mitään!
                                                         Jäihän sinulle Jumalan armo

                                                         - se suurin kaikista.
                                                        Jäihän sinulle Kristus
                                                          - heikon puoltaja
                                                          - köyhän auttaja.

                                                         Jäihän sinulle risti
                                                          - jäi lunastus.

                                                               Siinä on Jumalan voimaa
                                                                -  tuore armahdus
                                                                -  Hengen uudistus
                                                               -  sydämen - ja uskon puhdistus
                                                               -  lahjavanhurskaus.

                                                                               (Erkki Leminen)

Tänään olen sanaton monien kipeiden kysymysten äärellä... Isä tietää. Isä näkee... Niin haluan uskoa.