perjantai 31. toukokuuta 2013

SATEEN JÄLKEEN

Koko päivän oli paahteisen helteistä ja ukkostahan se hautoi. Ehdin polttaa nahkani niin käsivarsista kuin niskasta, vaikka yritin olla varjossa. Otin kyllä töihin aurinkorasvaa, mutta eipä se paljon auta, jos putelia pitää kaapissa eikä käytä sitä. Koskaan ei voi kai olla liian varovainen tuon auringon kanssa, jos on herkkähipiäinen.



 Kolmen jälkeen alkoi ukkonen paukahdella. Ensin kuului etäistä kumua, mutta synkät pilvet lähenivät ja laajenivat ja jyminä lisääntyi. Töistä lähtiessäni ei vielä satanut, mutta voimakas tuuli antoi osviittaa siitä, että kohta sitä vettä saadaan.


Ja tulihan sitä! Kotimatkalla oli selvä saderaja tiessä ja loppukilometrien aikaan tuli vettä jo oikein ravakasti.  Ohitin nuoren mopomiehen ja harmittelin hänen puolestaan: eipä ollut varmaan mukavaa ajaa vähin varustein sellaisessa kelissä.
Eilen asfaltoitu päätie tuntui niljakkaalta pyörien alla.






Kotiin päästyäni sade vähitellen vaimeni ja päätimme syödä kevyen päivällisen kesäkeittiössä.  Katselimme siinä samalla pilvien hälvenemistä ja auringon säteissä kimaltavia vesipisaroita.
Ulkona tuoksui raikkaalta. Jotenkin tuoksu toi lapsuuden muistot mieleen ja imin raikkautta keuhkot täyteen. Ihmeellistä, miten meillä voi olla niin tarkka hajumuisti!

Illalla ennen saunomista istutin vielä yrtit maihin ja totesin, että todellisuudessa vettä ei sitten tullutkaan tarpeeksi, koska maa kuitenkin pölisi, kun sitä vähän kaivoi. Vesisade olisi siis hyvin tervetullutta, mutta hyvä näinkin.

Onnellista ja ihanaa viikonloppua Teille jokaiselle!

Onnea heille, jotka saavat päästötodistuksen, painavat valkolakin päähänsä tai valmistuvat ammattiinsa!








keskiviikko 29. toukokuuta 2013

KUKKIVAT KUMMUT...



... ja mansikkahaat...

Näiden päivien aikana kesä on suorastaan ryöpsähtänyt valloilleen ja lämpö on houkutellut kukat kukkimaan ja kasvit versoamaan. Tämä väriloisto ja tuoksujen kirjo suorastaan humalluttaa mielen. Ihanaa!








Kevyt askel

Taivas,
sininen.
Maailma täynnä vihreätä.
Minussa ilo ja aurinko,
varpaissa asti
ja sydämessä.
Askel on ylämäessäkin
kevyt.
             Pirjo Vahtola

maanantai 27. toukokuuta 2013

LEPOPAIKKA

Viikonloppuna olin puolison kanssa Orisbergissä, Isokyrössä. Koskaan aiemmin emme ole siellä vierailleetkaan, vaikka toki olen tiennyt paikan olemassaolosta, mutta nyt meille tarjoutui hyvä tilaisuus mennä viettämään levollista viikonloppua tänne Kansan Raamattuseuran vuokraamalle paikalle, nauttimaan kesän lämmöstä (parhaimmillaan lämpöä oli +26 astetta), hiljaisuudesta, Sanan äärellä olemisesta, rukouksesta.
 


Orisbergissa toimi oma seurakunta 1800-luvun alussa. Kartanon omistajat L.M. ja Loviisa Björkenheim rakennuttivat aluelle kauniin kirkon ja kellotapulin, jotka on suunnitellut C.L. Engel. Perimätiedon mukaan Sibelius kihlasi nuorikkonsa Ainon kellotapulin juurella ehtookellojen soidessa, Topelius kävi täällä rippikoulunsa ja onpa Urho Kekkonenkin käynyt metsästämässä näillä main.



 Kirkko on edelleen suosittu vihkipaikka ja siellä järjestetään kesäsunnuntaisin jumalanpalveluksia.

Kirkon ympärillä olevalla hautausmaalla on hyvin vanhoja hautoja, mutta myös tällä vuosituhannella viimeisen leposijansa saaneita paikkakuntalaisia.

 Björkenheimin perhettä asuu edelleen kartanossa. Kartanorakennus sijaitsee Suomen vanhimman tekojärven, Kotilammen rannalla. Järvi oli aikoinaan kartanonherran syntymäpäivälahja vaimolleen!
Sielu lepäsi näissä maisemissa ja niin usein ajatuksiin nousi kiitollisuus kauniista luonnostamme.
   "Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus" (Jes. 28:12), tuli todeksi meille tänä viikonloppuna!


 Ps: Jos kiinnostuit Orisbergista ja sen toiminnasta, kurkkaapa osoitteesta www.orisberg.fi.


maanantai 20. toukokuuta 2013

KYLVÖN AIKA

Tämä kevätaika houkuttelee kasvimaan laidalle. Lauantaina kylvin ensimmäiset siemenet maihin ja tänään vielä porkkanan siemenet. Sitten seuraakin odotusta, kastelua, kitkemistä ja toivottavasti satoakin, kun sen aika on.
Viime kesänä koko kasvimaa oli kesannolla ja ostimme kaikki porkkanat, salaatit ja perunatkin kaupasta. Jäljestä päin harmitti, ettemme olleet omavaraisia, sillä mikäpä on mukavampaa kuin hakea vaikkapa salaattia omasta maasta taatusti tuoreena.
Kasvimaani ei ole järin iso, mutta esimerkiksi koko vuoden porkkanat olemme siitä alalta saaneet, vaikka käytämme paljon porkkanaa ruuanlaitossa. Työ palkitsee tekijänsä.



Lapsena asuin maalla ja silloin oli osallistuttava niin kasvimaan kitkemiseen, perunannostotalkoisiin kuin lantunharvennukseenkin. Niin paljon mieluummin sitä olisi kirmannut pitkin metsiä, juossut serkkujen kanssa uimaan tai leikkinyt pikkuäitiä leikkimökissä (toki niihinkin jäi aikaa) , mutta työtäkin oli tehtävä. Ei se siis niin mukavalle aina tuntunut, mutta nyt sitäkin aikaa osaa arvostaa.



Ja nyt kun innostuin muistelemaan lapsuutta, oli ihan pakko kaivaa pari vanhaa valokuvaa noilta ajoilta. Onneksi isä oli innokas kameramies ja hän ymmärsi tallentaa kuviin myös hyvin arkisia asioita (vähän tämä juttu nyt laajeni tuosta kasvimaa -asiasta...).




1. PS: Tervetuloa lukijoiden joukkoon, Maaka ja Markka!

2. PS: Aimarii kyseli, mistä saa kaskinauriin siemeniä. Niitä löysimme Jyväskylästä Kodin Terrasta. Samoin netistä voi ostaa kaskinauriin siemeniä eli kyllä niitä todella on vielä saatavilla.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

HELLUNTAIN JUHLA

Seurakuntamme juhli tänään 420-vuotista olemassaoloaan - juuri sopivasti seurakunnan syntymäpäivänä (Apt.2: 1-13).  Tilaisuus järjestettiin Peurungan areenalla, joka oli valmistettu kauniiksi juhlatilaksi koristeineen ja kattauksineen. Kuorona olimme tietenkin mukana ja  saaneet lisävahvistusta myös srk:n kamarikuorolaisista. Jumalanpalveluksen ja juhlien järjestäminen oli melkoinen voimainponnistus erityisesti työntekijöiltä, mutta ilman vapaaehtoisten panostusta moni asia olisi jäänyt varmasti toteutumatta. Siksi oli ilo olla mukana ja yksi vapaaehtoisista!




              Mistä se tulee? Minne se menee? 
              Sitä ei nähdä voi. 
              Mistä se tulee? Minne se menee? 
              Sydän vain hiljaa soi.

              Ilo ja rauha ja rakkaus
              Hengen lahjaa on meille.
             Henki Jumalan kuljettaa
             uskon ja toivon teille,
             uskon ja toivon teille.  (Ilona Nyman)








                                     Yhä Hengen tuuli puhaltaa,
                                     kuulen hiljaista huminaa.
                                    Minut matkaansa näin tuuli saa,
                                     epäluuloni katoaa.
                                              Lähden uudestaan
                                              matkaa jatkamaan
                                             askeleissasi kulkea saan.
                                             Lähden uudestaan
                                             matkaa jatkamaan
                                            askeleissasi kulkea saan.
                                                    (Anna-Mari Kaskinen)

lauantai 18. toukokuuta 2013

KUKKASIA JA KUTSUMATTOMIA VIERAITA

Pää on ihan pökkelönä viime yön valvomisesta. Pidimme päiväkodissa yökylän enkä nukkunut kuin parisen tuntia. Kotiin tultuanikaan en osannut nukkua, joten tämä päivä on mennyt kuin unennäössä. No, ei se mitään; meillä oli lasten kanssa oikein mukavaa kuvasuunnistusta metsikössä tehden ja kodassa eväitä syöden. Kaikki "nuppuset" nukkuivat hyvin ja iloisin mielin heräsivät aamulla. Neljän jälkeen aamuaurinko värjäsi taivaanrannan punaiseksi, samoin mäntyjen kupeet ja harmittelin, ettei ollut omaa kameraa mukana. Se näky tallentui siis vain sieluni maisemiin ja olen iloinen, että sain kokea niin kauniin hetken.

Päivästä tuli kauniin aamun jälkeen harmaa ja pilvinen. Sadetta luvattiin, mutta ainakaan vielä ei ole satanut pisaraakaan. Laitoin kasvimaan kuntoon ja kuvailin kevään edistymistä. Lämpö on saanut luonnon kukoistukseen (eilen + 25 astetta klo 16.30).





Voikukatkin alkavat jo kasvaa. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja!


Nuoria nokkosia keräsin kuivatusta varten. Jauhan ne ja lisäilen aikanaan sämpylätaikinaan. Nokkonenhan on tosi terveellinen ja rautapitoinen kasvi, luonnon oma lahja.









Valkovuokot kukkivat vanhan kuusen alla. Siellä ne ovat kuin turvassa.
Kuvasin kukkapenkin auenneita kukkasiakin, mutta kun nousin kuvausasennosta ylös, huomasin vähän matkan päässä kutsumattoman vieraan, nuoren kyykäärmeen, jolla oli jo pää varoittavasti pystyssä. Tämän 25 vuoden aikana, jonka olen tällä paikalla asunut, olen muutaman kerran nähnyt kyyn pihassamme ja aina se jotenkin inhottaa yhtä paljon. Jähmetyin paikoilleni ja annoin sen luikerrella tiehensä.



Toivottavasti emme tapaa enää tänä kesänä! Tällaiset vieraat eivät ole turvallisuussyistä tervetulleita pihapiiriimme.

tiistai 14. toukokuuta 2013

KEVÄÄN HENTO VIHREÄ



Kevään hento vihreys huumaa

Kuinka olin saattanut unohtaa
miten kaunis on heräävän luonnon
uusi kevätmekko?




 Silmuja helmoissa
maan muhevaa ruskeaa
mekon poimuissa
kätkee sisäänsä uutta elämää.
                                                        Ja kuinka kukkaset pinnistävät esiin
                                                         roudan ja pimeyden jälkeen,
                                                       levittävät terälehtensä kohti auringonvaloa
                                                        ja tervehtivät iloissaan ohikulkijaa.
                                                       Kevät - täynnä elämää!