torstai 31. tammikuuta 2013

KYLÄTIELLÄ


Seikkailin yhtenä päivänä Youtubessa ja löysin blogini "nimikkokappaleen"! Piirpaukkeen esittämä Kylätiellä sopii muutenkin omalle persoonalle, sillä pidän kansanmusiikkipoljennosta. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin maalla ja koska kotikylällä oli vireä nuorisoseura, oli luontevaa osallistua sen toimintoihin. Kansantanhuharrastus veti nuorisoa ja porukalla esiinnyimme niin nuorisoseuran omissa juhlissa kuin myös isoissa kansantanhutapahtumissa. Pääsimmepä kerran tanhuamaan jopa presidentti Urho Kekkoselle ja sehän se oli melkoinen tapaus, vaikka hän ei varmaan jaksanut olla niin kauhean kiinnostunut  tanssistamme.



Tanhuamiset ovat vuosien varrella jääneet muistojen kirjoihin ja uutta on tullut tilalle. Maalla asun edelleen, kylätien varrella, ja mikäs sen mukavampaa!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

METSÄN TARINA

Eilen kävin elokuvissa puolisoni kanssa. Edelliskerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Kehtaanko sanoakaan... no, yli kaksikymmentä vuotta! Toki olen ystävieni kanssa käynyt katsomassa elokuvia - tosin en kovin usein - mutta nyt siis tällä kertaa mieheni kanssa. Elämys olikin valtava, sillä katsoimme dokumettielokuvan Metsän tarina, joka on upea kuvaus suomalaisen metsän elämästä eri vuodenaikoina. Yksi kuvaajista on entinen keihäänheittäjä Hannu Siitonen ja jaksoimme ihastella sitä, miten upeasti hän ja muut kuvaajat olivat saaneet vangittua eläinten leikkiä ja aherrusta, parittelua, pesänrakennusta, poikasten syöttämistä jne. kameraansa. Luonnon äänet, metsän vaihtuvat värit, leppeät tuulet ja rajut myrskyt, ne kaikki oli saatu kuvattua. Uskomatonta!

Koko tarinan läpi kulki isän ja pojan vuoropuhelu ja isän kertomus suomalaisesta mytologiasta, siitä, kuinka metsä on merkinnyt aina meille suomalaisille paljon. Se on ollut pyhä paikka, mutta myös uskomusten tyyssija. Elokuvan upeiden näkymien lisäksi Panu Aaltio oli säveltänyt niin hienon musiikin, että itselleni nousi kyyneleet silmiin useaan kertaan. Suosittelen elokuvaa!



Itselleni metsä on aina ollut levon ja voiman antaja. Jo lapsena leikin kotimme lähellä olevassa metsässä ja kun menin metsäpolkua pitkin tätini mökille, kuvittelin olevani satumetsässä, jossa voi nähdä vilauksen keijukaisista harsohameissaan. Nuorena, murrosiän myllertäessä mieltä pakenin usein metsän syliin rukoilemaan ja rauhoittumaan. Aikuisena olen saanut nauttia metsän antimista, marjoista ja sienistä, kerännyt sieltä askarteluun sopivaa materiaalia ja onhan metsä myös tarjonnut meille rakennus- ja polttopuita. Metsä ja luonnonihmeet ovat ihania Jumalan lahjoja.

Työssänikin haluan tarjota lapsille elämyksiä metsän keskellä. Syksyllä kävimme muutaman kerran mustikkaretkellä ja olemmepa leiponeet myös mustikkapiirakkaa itse keräämistämme marjoista. Muutoinkin käymme usein lähimetsässä liikkumassa, leikkimässä ja oppimassa. Metsä on ihmeellinen paikka!








perjantai 25. tammikuuta 2013

 PERJANTAI-ILTA

Työviikko on takana ja on ihanaa valmistautua viikonloppuun. Mitään erityisiä suunnitelmia minulla ei ole, mutta jospa sitä tulisi ulkoiltua, luettua rästiin jääneitä lehtiä, kenties leivottuakin. Puoliso ja armeijasta viikonloppulomalla oleva kuopukseni olivat ehtineet jo imuroidakin, ennen kuin tulin töistä, joten mikäpä tässä on ollessa!

Työni esikoulunopettajana on antoisaa ja iloa tuottavaa, mutta välillä myös voimia vievää. Näin keski-ikäisenä elämänkokemusta on tarttunut jo melkoisesti, mutta ikä alkaa tuntua myös työssä jaksamisessa. Työ lasten parissa on nimenomaan sitä, että olet "hereillä" kaiken aikaa, jaksat kuunnella, vastata, keskustella, sovitella ristiriitatilanteita, pitää sylissä, lohduttaa, olla luova ja aikaansaava, toisin sanoen teet työtä omalla persoonallasi. Viikonlopun hengähdystauot tulevat siis tarpeeseen.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua meille kaikille!